Kaupallisessa yhteistyössä Népra

”Onkohan sinulta jäänyt jotain kertomatta? Oletko raskaana?”

”Miksi ihmeessä lähdit opiskelemaan opettajaksi? Sehän on ihan kamala ammatti.”

”Miten jaksat aina olla noin aktiivinen? En minä vaan jaksaisi jatkuvasti suorittaa.”

Edelliset kommentit ovat esimerkkejä oikeista arkielämän tilanteista. Huoleton kommentti instagram-stooriin tai puolitutun kanssa lennossa vaihdetut kuulumiset kaupan pihalla. Kommentit ovat oiva esimerkki siitä, kuinka muutamassa sekunnissa tai parilla emojilla, leppoisa keskustelu voi saada täysin erilaisen käänteen. Vaikka kommentit ovat matkanneet oikeasta korvasta sisään ja vasemmasta ulos, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö ne olisi herättäneet minussa ajatuksia ja tunteita.

Tämänkaltaiset tilanteet saavat ainakin minut miettimään entistä enemmän sitä, miten me toisillemme puhumme ja viestimme. Millaista ilmapiiriä haluamme ympärillemme luoda ja miten me toisiamme arkisissa tilanteissa kohtelemme. Annan harvoin palstatilaa negatiivisille asioille, mutta nyt ajattelin tehdä poikkeuksen -kuitenkin ystävällisyyden kautta.

Meillä jokaisella on omanlainen tapa toimia ja reagoida vuorovaikutustilanteissa. Omani on melko neutraali, mikä tarkoittaa sitä, että asiaton tai loukkaava kommentti saa minut puolustuskannan sijaan ennemmin hiljaiseksi ja hämmentyneeksi tai sitten kuittaan asian huumorilla. Tällaiset tilanteet tulevat eteen usein myös vähän puskista ja yllättäen, sellaisessa yhteydessä jossa niitä vähiten osaa odottaa.

Ajattelen että tapamme viestiä kertoo lopulta aina enemmän meistä itsestä. Siitä miten me asioista ajattelemme ja miten suhtaudumme itseemme, toisiimme tai elämään ylipäänsä. Koemmeko enemmän tyytymättömyyttä vai tyytyväisyyttä? Keskitymmekö vertailemiseen vai onko huomiomme toisaalla? Osaammeko iloita toisen puolesta vai ovatko muiden onnistumiset itseltä pois? Kohtelemmeko ympärillä olevia ihmisiä, niin kuin itse toivomme tulevan kohdelluksi?

Toisen ihmisen ulkonäön, elämäntavan tai uravalintojen arvosteleminen on minusta hämmentävää. On todella erikoista löytää itsensä tilanteesta, jossa pitäisi perustella sitä, miksi on valinnut jonkun tietyn polun tai muistuttaa toiselle, ettei hänelle näyttäytyvä siivu omasta arjesta tai aktiivisuudesta ole ihan koko totuus. On hyvä muistaa, että asioilla on aina monta puolta ja jokainen meistä tarkastelee niitä lopulta aina omasta näkökulmastaan. Aktiivinen elämäntapa tai liikunnan harrastaminen eivät itsessään tee meistä kenestäkään suorittajaa. Tai se, mikä yhdestä tuntuu kamalalta, voikin olla toiselle täysin päinvastainen kokemus, ehkä jopa unelmien täyttymys. En koe olevani kenellekään selittelyjä velkaa ja siksi annan niiden usein myös olla. Toisaalta näissä tilanteissa hiljaa oleminen on myös sitä ystävällisyyttä, johon minut on kasvatettu. Sitä että osaa jättää tietynlaiset kommentit ja asiat omaan arvoonsa ja pitää omat sammakkonsa kurissa.

Ystävällisyyteen liittyy toisaalta myös kolikon kääntöpuoli. Onko lopulta oikein, että kaikenlaiset kommentit pitäisi vain hyväksyä hiljaa? Onko oikeudenmukaista, että omaa nahkaa pitäisi aina vain kasvattaa toisen ihmisen impulsiivisuuden tai ajattelemattomuuden vuoksi? Mielestäni kenenkään meistä ei pitäisi joutua olemaan kynnysmattona, jolle voi sanoa tai kohdella miten vaan. Onhan vähintään yhtä tärkeä taito osata kunnioittaa myös itseään ja omia rajoja. Tunnistaa milloin ne ylitetään ja oppia sanomaan siitä myös ääneen. Helppoa se ei ole, sillä ainakin minusta tuntuu usein siltä, että hiljaa olemalla pääsee paljon helpommalla. Huomion arvoista kuitenkin on, että omista rajoista kiinni pitäminen on yhtälailla ystävällisyyttä – ystävällisyyttä itseä kohtaan.

Valitsin tähän blogitekstiin tarkoituksella kuvat, joissa päälläni oleva Népran Ceres Bra-toppi paljastaa vatsani. Meidän perheen vauva-ajat ovat jo onnellisesti takanapäin, eikä vauva-uutisia ole tiedossa. Itsetuntoni ei ole rakentunut ulkoisen olemuksen varaan ja se kestää kyllä tämänkaltaiset kyselyt, mutta toivoisin kuitenkin kysyjän muistavan, miten henkilökohtaisesta asiasta raskaudessa on kyse. Toiveet omasta perheestä voivat olla jollekin erityisen herkkä ja arka aihe, johon huolettomat heitot eivät mielestäni sovi. Lisäksi ulkoiseen olemukseen voi liittyä myös sellaisia terveydellisiä tekijöitä, joihin ei itse voi vaikuttaa. Emme koskaan voi tietää, mitä kukin meistä on elämässään kokenut tai käynyt läpi ja siksi toisen ihmisen yksityisyyttä tulisi mielestäni aina kunnioittaa, asiassa kuin asiassa.

Minusta on luonnollista, että eletty elämä, raskaudet ja ikä saavat näkyä meistä ulospäin. Naisen vatsan pitäisi voida ja saada ”pömpöttää” ihan rauhassa, olipa sitten raskaana tai ei. Erityisesti meidän naisten pitäisi se ymmärtää ja suurennuslasilla syynäämisen tai arvostelun sijaan kiinnittää huomio muihin asioihin. Miksi lytätä, kun voimme kannustaa ja nostaa toinen toisiamme, huomata hyvän ja valita ilkeyden sijaan ystävälliset sanat?

Kannan oman kehoni terveellä ylpeydellä ja haluan pitää siitä myös hyvää huolta. Kehoni on pystynyt kasvattamaan ja ruokkimaan kaksi valtavan rakasta lasta ja nämä kokemukset saavat siitä myös näkyä. En ole huippu-urheilija, eikä myöskään fysiikkani tarvitse sellaista vastata. Olen ihan tavallinen perheenäiti, joka nauttii liikkumisesta ja haluaa ennen kaikkea voida hyvin. En aio jatkossakaan vetää vatsaani sisään, vaan antaa entistä enemmän tilaa lempeydelle myös täällä blogi-kanavien puolella. Mielestäni jokaisen meistä tulisi saada olla luonnollinen oma itsensä ja tuntea riittävänsä juuri sellaisenaan. Saada elää omannäköistä elämää sekä tehdä valintoja ja ratkaisuja, ilman ulkopuolista arvostelua. Toivon että hyvinvoinnin teemojen ympärillä huomio kiinnittyisi ulkoiseten seikkojen sijaan, entistä enemmän mielen hyvinvointiin ja hyvään oloon. Näitä arvoja ja ajatuksia toivon voivani välittää erityisesti omille lapsille, mutta yhtälailla myös sinulle siellä ruudun toisella puolella.

Tällä tekstillä haluan kannustaa meitä kaikkia olemaan rohkeasti omia itseämme ja kulkemaan omia polkujamme ja haaveitamme kohti. Erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä riittää aina, mutta lopulta tärkeintä on se, mitä itse tietää, tuntee ja ajattelee. Lähetän sinulle juuri nyt ystävällisiä ja kannustavia ajatuksia sekä rohkeuttaa luottaa itseesi. Olet hyvä juuri noin.

Riikka

Kuvien vaatteet ovat ihanan Népran mallistosta ja olen saanut ne osana brändilähettiläs-yhteistyötä

Postauksen kuvat : Markus Metsänen photography

2 thoughts on “Ystävällisiä ja kannustavia sanoja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.