Kirjoitin viime viikolla instagramiin postauksen, jossa kerroin kuinka tänä syksynä aion nostaa oman hyvinvoinnin paletissa yhden teeman ylitse muiden ja se teema on palautuminen. Palautumisella en suinkaan tässä kohtaa tarkoita treenistä toipumista, vaan palautumista opiskelusta, työstä ja ihan tavallisista arjen askareista.

Vaikka koen että omassa elämässä asiat ovat kaikin puolin mallillaan ja arki rullaa mukavasti, ei se silti tarkoita sitä, etteikö arki silti veisi paukkuja. Myös mukavat ja mielekkäät asiat väsyttävät ja saavat aivot välillä tööttiin. Ja erityisesti sellaisessa innostuksen imussa tärkeä taito tunnistaa omat rajansa sekä löytää vastapainoa ja sopivia tapoja palautumiselle. Täysin uuden asian äärellä tässä ei suinkaan olla ja moni asia sujuu jo luontevasti rutiinilla, mutta aivan varmasti löytyy myös petrattavaa.

Palautumista voisi mielestäni hyvin verrata jonkinlaiseen kehään, joka vaikuttaa lopulta ihan kaikkeen – niin hyvässä kuin pahassa. Meillä jokaisella palatumiseen voivat toimia vähän eri jutut ja itse huomaan niiden myös välillä vaihtelevan päivän ja fiiliksen mukaan.

Ajattelen, että voin tehdä omassa arjessani päivittäin pieniä tekoja ja valintoja, jotka tukevat omaa jaksamistani ja palautumistani. Vaikka näiden teemojen ympärille onkin muodostunut arkisia rutiineja, on asioiden asioiden kirkastaminen ja tietoinen huomioiminen silti usein myös paikallaan – asiassa kuin asiassa. Ja jotta vire säilyisi jatkossakin myönteisenä, aion juuri siksi kiinnittää omiin arkisiin valintoihini sekä ajankäyttöön entistä enemmän huomiota juuri palautumisen näkökulmasta.

Ja jotta palautuminen ei jäisi vain aikomisen asteelle, päätin pari konkreettista asiaa, joista ajattelin tehdä entistäkin arkisemman tavan itselleni.

Aion pitää viikottain kaksi täysin some-vapaata päivää.

Some-vapaapäivinä (kuulostaapa muuten hassulta sanalta) en avaa koko sovelluksia, vaikka ne kuinka vilkuttaisivat punaista tai muistuttaisivat piippaamalla olemassa olostaan. Somesta karsin luontevasti varsinkin silloin, kun arjessa tapahtuu enemmän. Nyt ajattelin kuitenkin tehdä tästä itselleni arkisen tavan, ihan ilman sen suurempia tapahtumia.

Tämä on muuten osoittautunut erityisen tärkeäksi ja huomaan, kuinka helposti sitä ihan vaan tavan vuoksi löytää itsensä selailemasta somen kuvavirtaa. Uskon että uusien rutiinien harjoittelemisesta on varmasti hyötyä myös palautumiseen.

Pyrin löytämään arjessa säännöllisesti pieniä hetkiä rauhoittumiselle

Kävely metsässä, aamupala rauhassa muun perheen vielä nukkuessa tai vaikka vain istahtaminen hetkeksi aloilleen, ilman mitään sen kummempaa puuhastelua tai päämäärää.

Rauhoittuminen onnistuu usein luontevasti silloin, kun arki rullaa tavalliseen tapaan. Kierrosten noustessa puolestaan tarvitsen tietoista pysähtymistä ja myös enemmän omaa tilaa. Useamman vuoden harjoittelun tuloksena osaan jo tunnistaa, miltä ylimääräiset kierrokset kehossa tuntuvat ja tiedän myös kuinka tärkeää erityisesti silloin on jarruttaa ja pysähtyä, kun mieli juoksisi eteenpäin kohti kaikkea tekemätöntä.

Juttelin tänään hyvän ystävän kanssa puhelimessa ja molempien päästeltyä hetken aikaa ylimääräisiä höyryjä omaan opiskeluun liittyen, todettiin molemmat helpottuneina kuinka kaikki aina lopulta järjestyy ja kuinka tärkeää on osata itse pistää hommat pauselle, ihan tavallisen arjen keskellä. Itsensä kuuntelemisen taito on varmasti elämän mittainen projekti, mutta ehdottomasti opettelemisen arvoinen.

-Riikka-

Postauksen kuvat: Markus Metsänen photography

Postauksen vaatteet ovat Népran mallistosta ja ne on saatu brändilähettiläs-yhteistyönä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.