Meillä on vietetty viime päivinä erityisen paljon aikaa marjametsässä, eikä mikään ihme, sillä tänä kesänä ei tosiaan ole tarvinnut palata kotiin tyhjin käsin tai turhautuneena. Metsät ja mättäät vilisevät sinisen ja punaisen sävyjä, joten nyt jos joskus, kannattaa suunnata kohti marjametsiä.

Meillä marjametsässä viihtyy koko perhe ja nyt kun lapset ovat jo vähän isompia, osallistuvat he jo ihan mukavasti myös keräämiseen tai no ainakin marjojen syömiseen :). Syömme melkoiset määrät metsän aarteita vuoden aikana, joten minusta on tärkeää, että myös lapset oppivat etteivät marjat ilmesty pakkaseen silkasta ajatuksen voimasta. Marjastus on myös tärkeä osa ympäristö- ja hyvinvointikasvatusta. Metsässä liikkumalla ja kokemalla opitaan ymmärtämään ja antamaan arvoa luonnolle. Marjametsässä opitaan tietysti tunnistamaan eri marjoja ja metsän tarjoamassa ympäristössä uusien makujen maisteleminen sujuu usein lapsiltakin luonnostaan. Metsässä liikkuminen on monipuolista ja samalla omaksutaan hyötyliikunnan saloja.

Sain toiveen jakaa vinkit, kuinka innostaa myös lapset mukaan marjametsään. Vastasin viestiin leikkisästi sen olevan useamman vuoden harjoittelun ja lukuisten toistojen tulos. Kommentti sai minut pohtimaan asiaa ja niinpä päätin koota omat vinkit ja ajatukset tänne blogiin.

Kysymisen sijaan, vie lapset metsään

Jos lapsilta kysyy joka kerta haluatteko tai lähdettekö, voi vastaus suurella todennäköisyydellä olla ei ja seuraavaksi löydät itsesi käymästä kauppaa marjareissusta. Kysymisen sijaan voi ihan vaan todeta, että nyt me lähdetään metsään. On vanhemman tehtävä tehdä päätöksiä ja tätä ässä-korttia kannattaa myös käyttää, sillä muuten tämäkin seikkailu ja kokemus jäisi lapselta kokematta ja näkemättä.

Metsässä liikkumisesta ja marjastamisesta tulee merkityksellistä myönteisten kokemusten ja onnistumisten kautta, sekä siitä että lapsi saa itse osallistua. Lapselle kannattaakin avata metsän ihmeitä ja ohjata häntä tutkimaan ympäristöä. Maistelkaa yhdessä marjoja ja kerro hänelle, miksi marjoja kannattaa poimia ja syödä. Pienikin marjastaja innostuu (ainakin hetkeksi) siitä, kuinka marjapoimuri hurautetaan käyntiin. Meidän lapsista on hauska kuulla meidän vanhempien lapsuuden marjareissuista ja millaisia leikkejä me metsässä keksittiin. Tarkoitus ei ole toimia ohjelmatoimistona, vaan auttaa lasta innostumaan. Mitä useammin ja matalammalla kynnyksellä metsässä liikutaan, sitä luontevammaksi se käy.

Eväät kruunaavat reissun kuin reissun

Ei liene sellaista reissua, jota hyvät eväät eivät pelastaisi. Lapset voi oottaa mukaan eväiden tekoon ja marjareissu saa jälleen uuden merkityksen. Metsässä huomaa, kuinka myös lapset herkistyvät ja ainakin itse olen saanut monta yllättävää kysymystä. Viimeksi esikoinen kysyi minulta, olenko onnellinen äiti ja kuinka ihana keskustelu tästä meille syntyikään.

Salli tunteet ja sattumukset

Metsässä voi sattua ja tapahtua siinä missä kotonakin. Sisko tai veli saattaa olla marjareissuilla hetkittäin ihan yhtä ärsyttävä kuin kotonakin. Tunteita tulee ja menee. Ne kuuluvat elämään, eikä niiden kannata antaa olla esteenä. Jutellaan, halataan, pyydetään ja annetaan anteeksi -resepti toimii metsässäkin. Varsinkin pienenpien lasten mielipiteet saattavat vaihtua välillä hyvinkin tiuhaan tahtiin ja juuri hetki sitten maailman tylsimmältä tuntuva juttu voikin jo seuraavassa hetkessä olla kaikkein kiinnostavin.

Anna tilaa leikille ja mitoita reissu lapsia ajatellen

Metsä on valtavan rikas ympäristö leikille ja mielikuvitukselle. Tutkittavaa ja puuhattavaa on valtavasti ja myös liikkumistaidot saavat monipuolista harjoitusta epätasaisella alustalla, kivillä ja kannoilla temppuillessa. Myös metsässä on tärkeää antaa tilaa lasten leikeille ja tarvittaessa auttaa ja innostaa heitä niissä alkuun. Mitä tutumpaa metsässä liikkuminen on, sitä luonnollisemmin leikit syntyvät tai jatkuvat siitä, mihin ne viimeksi jäivät. Metsään voi ottaa vaikka oman pehmolelun mukaan seikkailemaan tai vihkoon voi kirjoitella omia luontohavaintoja ja piirrellä kuvia. Viime marjareissulla lapset innostuivat mustikkamaalauksesta, joka onnistuu pieneltäkin taiteilijalta. Majan rakennus on aina pop – yhdellä marjareissulla lapset rakensivat myös löytämälleen pienelle karvamadolle oman kodin.

Innostumiseen tarvitaan myönteisiä kokemuksia ja siksi myös marjareissut on hyvä mitoittaa lapset huomioiden. Jos metsässä liikkuminen on lapsille vielä uusi juttu, on hyvä aloittaa helppokulkuisesta maastosta ja kohtuullisen mittaisesta marjareissusta. Joustavalla otteella sujuu mukavammin ja jokainen kerätty marja on plussaa.

P.S. Mustikkatahrat lähtevät vaatteista helposti Fairylla 🙂

Pieni porkkana usein tsemppaa ja innostaa

En usko että pakolla kerääminen on avain marja-innostuksen sytyttämiseen. Lapset keräävät minkä keräävät ja suurimman osan popsivat omaan suuhun. Metsäreissun aikana he oppivat ja omaksuvat monia tärkeitä asioita, jotka kantavat pidemmälle. Reissuilla yhdistyvät niin luonnossa liikkuminen kuin yhdessä vietetty aika, eikä niiden synnyttämiä kokemuksia, elämyksiä ja oppeja kannata aliarvioida. Mukana ollessa lapset oppivat liikkumaan luonnossa ja he saavat mallin elämäntavasta, joka voi kantaa hedelmää vielä vuosien päästä.

Pieni porkkana innostuksen herättäjänä toimii useimmiten aina. Yhdessä kerätyistä marjoista on mukava leipoa ja pienet apulaiset voi ottaa mukaan marjojen putsaamiseen ja pakastamiseen. Kun lapsi saa itse osallistua tulee pienistäkin asioista merkityksellisempiä.

Jos ei lähde liikkeelle, ei synny kokemusta ja ilman kokemusta on lähes mahdotonta innostua.

Mukavia marjareissuja ja toivottavasti vinkeistä oli hyötyä 🙂

Riikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.