Blogi on ollut viime aikoina melko hiljainen, vaikka postaus-ideoita ponnahteleekin mieleen tämän tästä. Perheen yhteisen loman aikana en yksinkertaisesti juuri raaskinut avata konetta ja uppoutua kirjoittamiseen. Nyt kuitenkin istahdin alas ja ajattelin niputtaa kuluneen kesän kuulumisia ja ajatuksia jatkamalla lausetta ”Tänä kesänä…”

Olen saanut viettää erityisen paljon aikaa omien lasten kanssa

Olen ollut käytännössä lasten kanssa kotona siitä saakka, kun korona-karanteeni alkoi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti työskennellä päiväkodilla omassa virassani Kesäkuun ajan, mutta koronan myötä suunnitelmiin tuli muutos ja päädyinkin tekemään kesäopintoja. Lapset ovat lomailleet koko kesän ajan ja opintoja olen tehnyt melkolailla lasten ehdoilla.

Alkuun podin huonoa omaatuntoa siitä, etteivät opinnot etenisi kesällä tavalliseen tahtiin, kunnes oivalsin ettei kukaan itse asiassa odota minulta yhtään mitään tahtia. Hölläsin ja annoin itselle hieman enemmän lepoa, joka on ollut pitkän lukuvuoden jälkeen tarpeen. Olen nauttinut siitä, että minulla on ollut mahdollisuus viettää erityisen paljon aikaa omien lasten kanssa. Olen tehnyt opintoja siellä täällä, mutta ennen kaikkea saanut viettää kiireetöntä aikaa omien murujen kanssa ja puuhastella ihan tavallisia arkisia asioita heidän kanssaan. Sille kun ei yksikään opintopiste tai kurssi vedä vertoja.

Olen liikkunut entistä enemmän fiilispohjalta

Kevään aikana aloin tehdä entistä enemmän kotitreenejä ja kesän kynnyksellä päätin luopua myös kuntosalijäsenyydestäni. Liikkumiseeni onkin tullut kotitreenien myötä lisää monipuolisuutta ja samalla myös tietynlainen fiilispohjalta treenaaminen on lisääntynyt entisestään. Tuntuu että minun on jollain tapaa helpompi kuunnella omaa oloa ja kehoa, kun liikkumiseen ei liity minkäänlaisia aikatauluja.

Treenitreffit ovat tulleet jäädäkseen ja ollaan tehty miehen kanssa kotisalilla säännöllisesti yhteisiä treenejä, jotka ovat olleet todella hauskoja ja motivoivia. Kesän aikana olemme myös löytäneet monia uusia kivoja treeni- ja liikuntapaikkoja koko perheelle sekä hyötyliikkuneet vielä aiempaa enemmän. Tuntuu että tämä liikkumisen tapa sopii juuri tähän elämänvaiheeseen parhaiten ja olen yhtälailla iloinen myös siitä, että olen voinut jälleen motivoitua ja innostua liikkumisesta uudella tavalla. Ja nimenomaan entistä enemmän fiilispohjalta.

Olen vihdoin inventoinut vaatekaapit läpi

Keväällä päätin, että kaikki turha ja ylimääräinen saisi lähteä vaatekaapista kesän aikana. Muutama viikko sitten vihdoin potkaisin homman käyntiin ja kävin kaikki hyllyt läpi. Kaikki turha lähti kiertoon ja kaappiin jäivät vain ne vaatteet, joita oikeasti käytän. Mietin monta kertaa, että miten ihmeessä turhaa vaatetta voi olla niin paljon, vaikken käsi sydämellä ole viimeiseen puoleentoista vuoteen ostanut juuri mitään. Hyllyjen tyhjentyessä ja vaatteiden vaihtaessa omistajaa alkoi onneksi helpottaa. Tuli hyvä mieli siitä, kuinka moni otti minulle turhan ilolla vastaan ja erityisesti kuinka lahjoittamalla pystyin tekemään jotakin hyvää ja pyyteetöntä niitä tarvitseville.

Olen huomannut, että kaikelle on aikansa

Opiskelujen myötä on ollut ihana huomana, kuinka moni palanen on ikään kuin hioutunut paikalleen. Ne asiat joista olen pitkään haaveillut ja joihin olen mielessäni tähdännyt, ovat alkaneet pikku hiljaa tuntua mahdollisilta ja nytkähtäneet eteenpäin. On valtava voimavara että ympärillä on ihmisiä, jotka osaavat kannustaa ja luoda uskoa, jolloin on monin verroin helpompi myös itse uskoa ja luottaa itseensä sekä omaan intuitioon. Kesäkuun aurinkoisena synttäripäivänä kirjoitinkin, että nyt 36-vuotiaana tuntuu kuin jalat olisivat samaan aikaan pikkuisen ilmassa ja kuitenkin tukevasti maassa omalla polullaan. Uskon että kaikelle on aikansa ja myös matkasta tulee osata nauttia.

Olen jälleen oivaltanut, kuinka onni asuu arjen pienissä hetkissä

Yhteiset hetket oman perheen kanssa, metsälenkki pikkuisen koira-ystävän kanssa, lapsen sanat: ”äiti olet rakas.”, pienen pojan onni mato-ongella, pitkä puhelu ystävän kanssa, kuppi kahvia hyvässä seurassa, rantasaunan lempeät löylyt ja pulahdus järviveteen. Onni asuu arjen pienissä hetkissä, eikä sen löytämiseen läsnäoloa enempää tarvita. Miksi katsoa taakse tai kiiruhtaa eteenpäin, kun voi ihan vaan olla tässä. Kiitollinen ja onnellinen läheisistä sekä arjen pienistä hetkistä, joissa onni tuntuu vatsanpohjassa asti.

Leppoisia kesäpäiviä <3

Riikka

Kuvien vaatteet ovat Népran mallistosta ja ne on saatu brändilähettiläsyhteistyönä.

Huppari: Dubhe Hoodie, väri: melange grey

Housut: Yed Joggers women, väri: army

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.