”Sinä kun liikut niin valtavia määriä!” On kommentti, johon törmään yllättävän usein. Paljon tai valtavasti liikkuminen ovat minusta molemmat hyvin suhteellisia käsitteitä. Paljon merkitsee yhdelle yhtä ja toiselle toista ja jokainen tarkastelee lopulta asiaa omasta kuvakulmastaan. Jollekin liikkumiseni on paljon ja jollekin taas vähän, mutta minulle se on sopivasti ja just hyvä näin. Vertailu on minusta yleensäkin turhaa, sillä itseä vartenhan tätäkin tehdään.

En liiku sillä ajatuksella, että viikossa tai vuodessa olisi jokin kiintiö, johon minun pitäisi yltää tai jonka pitäisi täyttyä. Liikkumiseni on lopulta hyvin intuitiivista ja suhtaudun siihen joustavasti. En määrittele vaikkapa viikon treenejä tiukasti etukäteen, vaan liikun oman fiiliksen ja arjen tilanteiden mukaan. Usein keho kertoo, millainen treeni ja liike päivään sopii vai onko hyvä hetki levolle. Arki puolestaan voi käänteillään sekoittaa lusikkansa soppaan ja liike muovautuu sitten sen mukaan.

”Liikkujana nautin monipuolisuudesta ja sellaisesta vapauden tunteesta. Minun ei ole pakko, vaan saan. Ja ehkä juuri siksi näen ympärilläni esteiden sijaan liikkumisen mahdollisuuksia.”

Liikkujana nautin monipuolisuudesta ja sellaisesta vapauden tunteesta. Minun ei ole pakko, vaan saan. Ja ehkä juuri siksi näen ympärilläni esteiden sijaan liikkumisen mahdollisuuksia.
Tein yli 10 vuoden ajan ohjaustyötä ryhmäliikunnan parissa ja nyt puoli vuotta ohjausten lopettamisen jälkeen olen tavallaan löytänyt liikuntaan taas hieman erilaista näkökulmaa. En ole koskaan pitänyt ohjaamista omana treeninä, mutta tottakai kovatehoisten tuntien ohjaaminen oli fyysisesti kuormittivaa. Ohjatut tunnit olivat lisäksi aina tiettynä ajankohtana, jolloin ne luonnollisesti vaikuttivat myös oman liikkumisen rytmittämiseen. Kun kalenterissa lukee oma nimi, ei silloin jäädä kotiin kuulostelemaan omaa kehoa, vaan vedetään treenikamat päälle ja hoidetaan työt sovitusti.

Ohjaustyö on monin tavoin antoisaa ja on tuonut paljon hyvää tullessaan, mutta tässä kohtaa oli hyvä hetki laittaa ohjauslenkkarit naulaan. Nautin siitä, että liikunta on nyt pelkästään minun oma juttu, eikä siihen liity velvoitteita. Voin liikkua entistä enemmän itseäni ja kehoani kuunnellen. Ja toisaalta saanhan edelleen liikuttaa ihmisiä instagramin kautta treenivinkeilläni.

Joustava ote tarkoittaa minulle sitä, etten määrittele liiaksi omaa liikkumistani. Voin vaihtaa suunnitelmaa lennosta, olipa kyse sitten lajin vaihtamisesta tai lepopäivästä. Uskon että joustava ote on kohdallani myös yksi keskeinen avain tasapainoon. Jos ystävä pyytää kävelylle, voin hyvin vaihtaa salitreenin tai juoksulenkin yhteiseen ulkoiluun. Tai jos miehellä menee ylitöiksi, ei maailma kaadu siihen että treeni muuttuu vaikkapa ulkoiluksi lasten kanssa tai jää välistä kokonaan.

En ylipäänsä määrittele omaa liikkumistani tiukkaan muottiin. Että sen pitäisi kestää tietyn aikaa tai tuntua tietynlaiselta. En liiku määrä tai tehokkuus edellä, vaan sillä ajatuksella että se tuottaa minulle hyvää oloa ja auttaa jaksamaan arjessa. Toivon että saisin elää terveen ja pitkän elämän ja sen eteen teen pieniä valintoja päivittäin. Ajattelen että väkisin puurtamalla seinä tulee vastaan nopeasti, olipa kyse oikeastaan mistä vaan. Myönteisen kierteen avulla, motivaatio puolestaan pysyy luontevasti plussalla ja ennen kaikkea liikunta tuottaa silloin monin kerroin enemmän hyvää. Mottoni onkin, että kaikki liike lasketaan ja kaikki on kotiinpäin. En varmasti nauttisi liikkumisesta näin paljon, jos se olisi pakko tai suorite, joka pitää vaan hoitaa pois alta.

Oma liikuntapiirakkani rakentuu sillä ajatuksella, että kokonaisuus olisi monipuolinen. Kombo syntyy erilaisista kestävyys- ja lihaskuntoharjoitteista, kävelylenkeistä, liikkuvuusharjoitteista sekä arkiaktiivisuudesta. Teen lihaskuntoharjoitteet tällä hetkellä pääasiassa kotona joko kotisalilla tai ulkotreeninä. Skaala on kaikkea kehonpainoharjoittelun tai salitreenin väliltä. Kestävyysliikunta voi puolestaan olla juoksua, sauvakävelyä, pyöräilyä tai vaikka syketreeni steppilaudalla. Välillä miksaan itselleni toiminnallisen treenin, joka nostaa sekä sykettä että vahvistaa lihaskuntoa. Välillä treeni kestää puoli tuntia ja toisinaan enemmän. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka ja vain mielikuvitus on rajana.

Inspiraationa ajattelin vielä listata omien kesälajien top 5. Löytyyköhän niiden joukosta sinunkin suosikkeja?

1. Toiminnalliset kotitreenit

Siinäpä otsikko, jonka alle mahtuu pitkä lista monipuolisia ja erilaisia treenejä vain taivas rajana. Kehonpainolla, levypainoilla, kahvakuulalla, minikuminauhalla tai vaikka tangolla. Lihaskuntoa vahvistaen tai sykettä nostattaen. Toiminnallisessa treenissä parasta on monipuolisuus. Välillä itseään voi haastaa ja välillä taas keskittyä enemmän perustekemiseen. Treeni onnistuu yksin tai porukassa, pihalla tai sisätiloissa. Miksaan välillä treenin niin, että liikkeet kehittävät kokonaisvaltaisesti. Välillä painotus on yläkroppaa vahvistavissa liikkeissä ja toisinaan taas alakropassa. Treeni voi viedä aikaa vartin tai tunnin. Monipuolisuutta on myös eri kestot treeneissä.

2. Juoksulenkit

Viikonloppuna viimeksi totesin, kuinka juoksu on minusta ihan parhaimmillaan kesällä. Valo antaa energiaa ja kesäaamun lenkeissä on ihan omanlaista taikaa. Kesällä metsä tuoksuu raikkaalta ja pieni sadekin tuntuu piristävältä. Hiekkatie rahisee lenkkarin alla eikä lenkille lähtiessä tarvitse arpoa, lähteekö nastoilla vai ilman. Juoksen lenkkejä fiilispohjalta ja harvoin päätän etukäteen, millaisen lenkin teen. Vauhti ja matka vaihtelevat päivän ja fiiliksen mukaan. Kehon syvien lihasten vahvistuminen on tehnyt juoksusta entistä mukavampaa ja kehoystävällisempää. Tänä keväänä ja kesänä olen saanut myös miehen useammin juoksulenkeille mukaan seuraksi. Maastoa, vauhtia ja matkaa vaihtelemalla juoksusta saa monipuolisesti kuntoa kehittävän ja ylläpitävän treenin.

3. Kotijooga

Tänä keväänä innostuin toden teolla joogasta. Olen ollut hyvin satunnainen jooga-harrastaja ja jostain syystä ajattelin pitkään ettei omassa arjessa olisi tilaa ja aikaa joogalle. Kevään ajan testasin Studio Laiven online joogatunteja omassa olohuoneessa ja sain jälleen huomata kuinka paljon ja kokonaisvaltaisesti hyvää tämä laji tuo tullessaan. Se rauhoittaa ja vahvistaa, haastaa sopivasti ja positiiviset vaikutukset huomaa nopeasti niin kehossa kuin korvien välissä. Kesällä joogamaton voi levittää terassille tai auringon paisteeseen nurmikolle. Täällä blogissa alkaa pian myös uusi joogapäiväkirjat-sarjakin, jossa summaan kokemuksiani Studio Laiven online joogatunneista.

4. Metsässä ulkoilu

Liekö se merkki keski-iästä, kun itsensä löytää useammin metsästä kuin sivistyksen keskeltä. Olkoon vaikka niin, mutta metsä on se paikka, jossa syke alkaa laskea ja mieli rauhoittua. Siellä on ihana liikkua ja olla. Yksin tai yhdessä. Kulkea pitkin polkuja ja kesällä ympärillä olevasta vihreästä ja vehreästä nauttien. Jos mielessä on solmuja, menen metsään. Kun haluan olla rauhassa, menen metsään. Kun haluan retkelle, menen tai mennään yhdessä metsään. Jostain syystä en kyllästy tuttuihin polkuihin tai maisemiin, mutta toisaalta nautin myös uusien paikkojen löytämisestä. Tänä keväänä olen innostunut myös polkujuoksusta -erinomainen tapa tyhjentää mieli kaikesta turhasta, keskittyen vain seuraavaan askeleeseen. Nämä postauksen kuvatkin on muuten otettu oman kodin läheltä, yhden lempparipolkuni varrelta.

5. Pihatyöt ja perheen kanssa puuhastelu

Arkiaktiivisuus on laji, joka ansaitsee paljon arvoa osakseen, sillä sen helpompaa tapaa liikkua ei varmasti olekaan. Kaikki se puuhastelu, mitä kotona teemme olipa se sitten siivoilua, puutarhassa kyykkimistä tai postilaatikolle kävelemistä. Niistä askelista ja arkisista askareista syntyy monin verroin liikettä päivään, joilla on hyvinvoinnin ja terveyden kannalta lopulta enemmän merkitystä kuin ehkä osaamme ajatellakaan. Arkisia pieniä valintoja voi tehdä hyvin matalalla kynnyksellä ja mieti mitkä puitteet meillä erityisesti kesällä siihen on. Omakotiasujana pihassa riittää puuhasteltavaa ja askelia sekä nousuja kertyy päivän mittaan huomaamatta. Pyöräretkelle on mukava kurvata koko perheen voimin ja leikkipuistossa voi itsekin innostua ottamaan lähes yhtä hurjat vauhdit kuin ne perheen pienimmät. Pihalla on hauska höntsäillä tuttujen pihapelien parissa. Hiki tulee takuuvarmasti, sillä kaikkihan tietysti pelaa tosissaan 🙂 Kesällä päivä tuntuu monin verroin pidemmältä ja energiavarastot talvea täydemmältä. Tarvitsee vain avata ovi ja pistää nenänsä pihalle.

Aurinkoisia kesäpäiviä ja sopivasti liikettä tähänkin viikkoon! 🙂

-Riikka-

Postauksen kuvat: Markus Metsänen photography

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.