Viime postauksessa kirjoitin kepeästi arjen tunneskaalasta ja täytyy sanoa, etten olisi uskonut palaavani aiheeseen ihan heti uudelleen. Tämä viikko on ollut meille monelle varmasti melkoista tunteiden vuoristorataa. Ainakin oman mielen on täyttänyt erilaisten tunteiden kirjo. Hämmennys, epäusko ja välillä jopa ahdistus on hiipinyt mieleen, kun viikon aikana alkoi valjeta kuinka isojen asioiden äärellä korona-tilanteen kanssa ollaankaan. Kotikoulut ja -päiväkodit ovat pyörineet lähes viikon verran ja monessa perheessä on varmasti venytty suuntaan jos toiseen järjestelyjen kanssa. Siinä missä tilanne on hämmentänyt meitä aikuisia, on se askarruttanut varmasti myös pienten ihmisten mieliä. Kun tutut ja turvalliset arjen rakenteet ja rutiinit muuttuvat merkittävästi, ei liene mikään ihme että mielessä alkaa myllertää.

Postasin alku viikosta instagramiin, että myös seuraavien viikkojen aikana pyrin keskittymään hyvään ja tekemään omalta osaltani sen mitä pystyn. Vaikka oma tunneskaala vaeltelee, niin olen pyrkinyt muistuttamaan itselleni kuinka tärkeää on pyrkiä suhtautumaan asioihin ratkaisukeskeisesti ja löytää myönteisiä puolia. Kaikkia maailman murheita ei tarvitse omilla harteilla kantaa. Myönteisten asioiden esiinnostaminen ei tarkoita välinpitämättömyyttä tai sitä etteikö asiat koskettaisi. Tilanne koskettaa ja huolettaa varmasti meistä jokaista, mutta yhtälailla nyt jos joskus, tarvitaan myös voimavaroja. Siksi on tärkeä antaa hyvän kiertää ja ennen kaikkea keskittyä myönteisiin asioihin.

Kun perjantaina autoin perheen ekaluokkalaista koulutehtävissä, mietin kuinka ainutlaatuinen tilaisuus tämä on nähdä läheltä kokonaisuudessaan oman lapsen oppimista. Kotitehtävät ovat lopulta vain pieni siivu oppimisen prosessia. Kotikoulu on minulle tietysti myös omien luokanopettaja-opintojen kannalta mielenkiintoinen kokonaisuus ja hyödynnän tätä myös omissa opinnoissani. Toisaalta omatkin opinnot on saatava tehtyä samalla, kun antaa tukea ja ohjausta pienelle koululaiselle ja huolehtii lisäksi yhdestä päiväkotilaisesta. Ajattelen että tämä viikko oli meille kaikille tilanteena uusi ja siitä iso osa meni opetteluun. Meille sopivien rutiinien ja rytmin löytämiseen. Tulevaan viikkoon suuntaan luottavaisena. Asiat järjestyvät kyllä, kun niille antaa aikaa.

Minulle koti on se paikka, jossa viihdyn kaikkein parhaiten. On ollut mukava huomata kuinka arki on rauhoittunut entisestään, kun se keskittyy vieläkin enemmän kotiin ja yhteisiin hetkiin oman perheen kanssa. Myös tärkeät liikuntahetket on säilyneet arjen kulmakivenä ja nämä aurinkoiset kevätilmat ovatkin tarjoilleet parastaan, kutsuen lenkkipoluille. Salitreenien tilalla olen tehnyt entistä enemmän kotitreenejä ja niitä olen jakanut tuttuun tapaan myös treeni-inspiraationa omalla instagram-tililläni.

Kaiken kaikkiaan tämän viikon aikana olen huomannut ympärilläni valtavasti yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä. Vaikka jokainen onkin vetäytynyt omiin kotikoloihinsa, on ilmassa entistä enemmmän halua auttaa ja antaa tukea toinen toisillemme. Lämpimät sanat ja teot rohkaisevat ja kannustavat yhtälailla etänä kuin kasvokkainkin. Tämä tilanne on kokonaisuudessaan moniulotteinen ja jokainen tarkastelee sitä omasta näkökulmasta. Erityisesti moni pieni yritys on tiukan paikan edessä ja joutuu punnitsemaan ratkaisujaan monelta eri kantilta. Jotenkin haluan uskoa, että jokainen meistä toimii tässäkin tilanteessa parhaaksi katsomallaan tavalla. Syyttelyn tai arvostelun sijaan tarvitaan ymmärrystä, yhteisöllisyyttä ja tukea. Annetaan hyvän kiertää ja keskitytään asioihin, joihin voimme osaltamme vaikuttaa.

Aurinkoista sunnuntai-päivää ja tsemppiä uuteen viikkoon! Pidetään toisistamme huolta <3

Postauksen kuvat: Markus Metsänen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.