Arkiaktiivisuus on aihe, josta olen kirjoittanut tänne blogiin rivin jos toisenkin, näkökulmaa vaihdellen. Teemana se on tärkeä, aina ajankohtainen ja aivan liian aliarvostettua. Mielestäni liikkumisen käsite mielletään turhan helposti pelkäksi hikipäässä treenaamiseksi tai nähdään se vain paikassa x tapahtuvana suoritteena. Tämä kulttuuri näkyy mielestäni niin meidän aikuisten kuin myös lasten liikkumisessa. Harrastuksista on tullut yhä tavoitteellisempia.

”Niin kauan kuin on arkea, voi olla liikettä ja aktiivisuuttakin!”

Kovatehoisessa treenaamisessa ei tietenkään ole mitään pahaa. Nautin siitä itsekin, mutta on kuitenkin hyvä muistaa että se on vain yksi liikkumisen muodoista. Jos liikkuminen määritellään liian tiukkaan muottiin, jää arkiaktiivisuus ja luontainen liikkuminen helposti ilman huomiota. Sitä ei ehkä huomata tai sille ei anneta arvoa. Jos tuntuu ettei ole aikaa liikkumiseen, on hyvä tarkistaa omaa ajattelutapaa ja muistuttaa itselleen, että niin kauan kuin on arkea, voi olla liikettä ja aktiivisuuttakin. Jos tarkastellaan arkea ja aktiivisuutta laajemmin, on tunnin hikitreeni kerran pari viikossa ”vain” pieni murto-osa viikon kokonaistuntimäärästä. Kokonaiskuvan kannalta merkityksellisempää on, mitä tapahtuu näiden muutaman tunnin ulkopuolella. Koostuuko se paikallaan olosta, autossa ja työpaikalla istumisesta, hissillä kulkemisesta, telkkarin tai tabletin parissa vietetyistä tunneista tai jostakin muusta paikallaan olosta?

Tällä viikolla julkaistiin UKK-instituutin uunituoreet liikuntasuositukset ja luin niitä ilolla. Liikuntapiirakka on päivittynyt pyramidin muotoon ja suositusten sisältö ohjaa mielestäni liikkumisen kulttuuria hyvään ja järkevään suuntaan. Huomio kiinnittyy määrällisen suorittamisen sijaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ohjaamiseen. Palauttava uni yhdistettynä arkiaktiivisuuteen ja passiivisuuden tauottamiseen madaltaa liikkumisen ja hyvinvoinnin edistämisen kynnystä porraskaupalla. Liikettä ja aktiivisuutta on helppo lisätä omaan arkeen, kun antaa arvoa päivittäiselle hyötyliikunnalle, arkiaktiivisuudelle ja ulkoilulle. Kaikenlaisen tavallisen puuhastelun ja hääräämisen voi siis hyvillä mielin nostaa kunniaan.

Liikkumisen kulttuuri koskettaa meidän aikuisten lisäksi myös lapsia, enkä voi olla nostamatta esiin arkiaktiivisuuden kasvatuksellista merkitystä. Meidän aikuisten asenteilla ja esimerkillä on valtava vaikutus myös siihen, miten lapset suhtautuvat liikkumiseen ja miten se näyttäytyy heidän arjessaan. Lapsuudessa rakennetaan tapoja ja tottumuksia, mutta ennen kaikkea omaa identiteettiä. Oman perheen arvojen ja asenteiden ilmapiirissä muokkaantuvat myös elämäntavat, jotka seuraavat lasten mukana usein aina aikuisikään saakka.

Mukavaa ja reipasta viikonloppua!

Kuvat: Markus Metsänen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *