Meidän loma-aamupäivät alkaa usein ulkoilulla ja koiran lenkityksellä. Lapset pyöräilee tai skoottailee ja minä saan pitää reipasta tahtia, että pysyn tämän parivaljakon perässä. Pidän tärkeänä sitä, että lapsille liikkuminen olisi mahdollisimman luonnollinen osa arkea, ihan niin kuin se on meille vanhemmillekin. Uskon että hyötyliikunnan salat ja liikunnalliset elämäntavat opitaan nimenomaan toistuvien rutiinien myötä, jolloin ne suurella todennäköisyydellä kulkevat lasten mukana läpi elämän.

On mukava seurata, kuinka lapset huomaavat ja oivaltavat matkan varrella pieniä asioita ja oppivat samalla uusia taitoja. Metsäreitin varrella on mukava pysähtyä tutkimaan mistä puro kulkee tai ihmetellä, mihin ohi loikkiva orava mahtaa olla matkalla. Pienet silmät huomaavat matkan varrella monta asiaa ja kysymyksiä herää tuon tuosta. Usein jutellaan myös siitä, kuinka nähtiin tai opittiin taas monta kivaa asiaa, kun lähdettiin yhdessä liikkeelle. Välillä pieniä jalkoja väsyttää, mutta tsempillä ja aikuisen avulla matka jatkuu taas hyvillä mielin. Siinä samalla kasvaa sekä sisu että varmuus omista taidoista ja omasta itsestä. Näitä onnistumisen kokemuksia tarvitaan, jotta lapsen itsetunto ja minäkuva kehittyisi mahdollisimman vahvaksi. Luontevimmin se käy osana ihan tavallista arkea.

Tämän aamun reippailulla tuleva koululainen halusi kulkea loppumatkan kotiin eri reittiä ja harjoitella samalla tulevaa koulumatkaa itsekseen. Meitä muita kotiin odotellessa, hän oli hilpaissut lähimetsään poimimaan mustikoita. Intoa oli niin paljon, että siitä se ajatus kesän ensimmäiseen mustikkapiirakkaan sitten syntyikin. Lounaan jälkeen kipaistiin kaikki kolme pienten kippojen kanssa lähimetsään poimimaan mustikoita piirakkaa varten. Kuopuksen kärsivällisyys oli arvatenkin lyhyempää sorttia, ja hänellä suurin osa ajasta menikin joko maistiaisten popsimiseen tai tauon pitämiseen. Ilmoitti hän välillä myös olevansa vuoroin eläkkeellä ja kesälomalla hommien tekemisestä. Onhan se tietysti hyvä että mukana on seuramies omasta takaa, ettei käy aika pitkäksi. Tipahtipa tältä meidän Runebergiltä muutama marja välillä sinne kippoonkin ja saatiin kuin saatiinkin mustikat piirakkaan.

Tämä kesän ensimmäinen mustikkapiirakka maistuu varmasti erityisen herkulliselta, sillä siihen liittyy yhdessä tekemisen lisäksi tämä pieni tarina. Näissä arjen pienissä hetkissä on jotakin aivan erityistä taikaa ja siksi talletan ne huolella ja samalla toivon että ne säilyvät mukavina muistoina myös omien lasten ajatuksissa.

Tässä ohje mustikkapiirakkaan ja olisipa mukava kuulla millaisen tarinan se teidän leipomana saakaan.

Mustikkapiirakka

Pohja:

125 g voita tai margariinia

3/4 dl sokeria (käytin ruokokidesokeria)

1 kananmuna

1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

4 dl kaurahiutaleita

Täyte:

4 dl mustikoita

2 dl kermaviiliä

1/2 dl sokeria (käytin ruokokidesokeria)

1 kananmuna

2 tl vaniljasokeria

Valmistus:

Vatkaa pehmennyt rasva ja sokeri vaahdoksi, lisää kananmuna joukkoon koko ajan sekoittaen. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja lisää rasva-sokeri-kananmuna-seokseen. Levitä taikina vuoan pohjalle ja reunoille, käytin jauhoja apuna. Kaada pohjan päälle mustikat ja sekoita täytteen muut aineet keskenään ripeästi vatkaimella vatkaten. Kaada tämä täytteen seos pohjan ja mustikoiden päälle. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 20 min. (Paistoaika riippuu uunista).

Alkuperäinen ohje löytyy Myllyn parhaat -resepteistä. Piirakka on helppo ja nopea tehdä, valmisteluihin menee aikaa vain vartin verran ja paistoajalla ehtii ottaa vaikka pienet torkut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *