Me vietettiin viikonloppua pitkästä aikaa ihan vain kahdestaan miehen kanssa. Lapset pääsivät mummolaan yökylään ja meillä oli pari päivää kiireetöntä aikaa yhdessä. Ja se teki niin hyvää, meille kaikille. Sillä aikaa kun me oltiin poissa näköpiiristä, saivat lapset viettää aikaa isovanhempien kanssa rauhassa. Tiedättehän sen mitä tapahtuu, kun kissat on poissa. No kyllähän mummolassa saakin olla omat juttunsa.

Arjessa, jossa toisella on erittäin epäsäännöllinen vuorotyö, ei yhteisen ajan löytyminen ole silkka itsestäänselvyys. Useimmiten sitä asettaakin perheen yhteisen ajan sen kahdenkeskisen ajan edelle. Ja kyllähän tämän aika-käsitteen kanssa saa välillä taiteilla, että löytyy hyvä tasapaino kaiken välille. Kysyntää on perheen yhteiselle ajalle, omalle ajalle ja parisuhde ajalle. Ja arjessa ne usein toteutuukin vielä tuossa samassa järjestyksessä. Jännä juttu. Sitä jotenkin ajattelee asioita automaattisesti lasten kautta ja sitä mikä on heille parasta. Perheen yhteinen aika on tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on se parisuhteen aikakin ja nimenomaan myös lasten kannalta.

Sanotaan että vanhempien parisuhde on lasten koti ja sitä se kyllä on. Pelkästään vanhempien keskinäisellä ilmapiirillä ja vuorovaikutuksella on valtava merkitys lapsiin ja toki myös meihin itseemme. Eli sillä miten puhun arjessa puolisolle tai miten puhun hänestä silloin, kun hän ei ole paikalla on enemmän merkitystä kuin uskommekaan. Sieltä kaikesta kaikuu rivien välistä viesti siitä, miten paljon tai vähän häntä kunnioitan ja hänestä välitän. Annamme samalla omalla toiminnallamme parisuhteen mallin lapsillemme, sillä tavoilla ja malleilla on taipumus siirtyä sukupolvelta toiselle.

”Parisuhde on perheen ensisijainen suhde ja sen pitäminen ykkösenä on tärkeää. Vanhempien ja lasten väliset suhteet eivät saa nousta sen edelle.”

Jari Sinkkonen, lastenpsykiatri

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kirjoittaa osuvasti, että parisuhde on perheen ensisijainen suhde ja sen pitäminen ykkösenä on tärkeää. Vanhempien ja lasten väliset suhteet eivät saa nousta sen edelle. Tutkimusten mukaan hyvässä parisuhteessa tärkeää on me-henki, eli mietitään mikä on hyväksi sinulle, minulle ja yhteiselle liitolle, Sinkkonen jatkaa.

Arjen ja kiireiden keskellä on toisaalta helppo ajautua siihen tilanteeseen, että asiat pyörii melko pitkälle lasten ja töiden ympärillä, joten eihän se liene mikään ihme, että siinä läpsyvaihtojen keskellä saattaa unohtaa kysyä puolisolta, mitä hänelle kuuluu. Ja vaikka se pikkuisen tyhmältä kuulostaa, kysellä nyt puolisilta kuulumisia. Mutta onhan se vaan tärkeää säilyttää hyvä keskusteluyhteys myös arjen keskellä. Ja sillä on loppujen lopuksi hirvittävän paljon merkitystä koko perheen hyvinvoinnin kannalta, että miten me kukin voidaan. Kysyminen ja asioiden ääneen sanominen auttavat varmasti löytämään myös niitä tekijöitä, jotka ovat hyväksi sinulle, minulle ja meille. Eräs yhdysvaltalainen psykologi, tutkija onkin todennut tutkimuksissaan, että yksi onnellisen suhteen salaisuuksista on taito ja uskallus ilmaista itseään ja myös eriäviä mielipiteitä ääneen, koska äärimmäisen tärkeää on uskaltaa olla myös parisuhteessa oma itsensä.

”Kaiken sen perhe-elämän ja arjen keskellä jokaisen olisi välillä hyvä palata alkupisteeseen ja palauttaa mieleen se, mistä kaikki oikein alkoikaan. Miten sinusta ja minusta tuli me?”

Koen että tämä elämä perheenä on onnea parhaimmillaan ja siitä tuntee valtavaa kiitollisuutta. Mutta sen rinnalla on tärkeää muistaa, että meissä on vanhemmuuden lisäksi muitakin puolia ja vähintään yhtä tärkeää on niiden välisen tasapainon löytäminen. Jokaisessa suhteessa se muotoutuu sopivaksi omalla tavallaan, eikä kahta samanlaista suhdetta varmasti ole olemassakaan. Mutta kaiken sen perhe-elämän ja arjen keskellä jokaisen olisi välillä hyvä palata alkupisteeseen ja palauttaa mieleen se mistä kaikki oikein alkoikaan. Miten sinusta ja minusta tuli me?

Meidän yhteiseen 15 vuoteen on mahtunut paljon tapahtumia, jotka on muovanneet meitä sekä yksilöinä ja puolisoina, mutta ennen kaikkea lujittaneet suhdetta entistä vahvemmaksi. Matkaan on mahtunut töitä ulkomailla, opiskelua ja alan vaihtoa, vanhemmuuteen kasvamista sekä pieniä ja isompia ylä- ja alamäkiä, joita elämä on kohdallemme tarjoillut. Kaikesta siitä on muodostunut yhteinen turvasatama, jossa molemmat saa olla omana itsenään ja molemmilla on hyvä olla. Itsestäänselvää se ei ole ja siksi sitä pitääkin vaalia ja pitää siitä huolta.

Mitään sen erityisempää ei yhteiseen aikaan tarvittu. Toisen seura ja läsnäolo riittää. Se että saa puhua kokonaisia lauseita ja välillä olla myös puhumatta, ja voi huomata että sekin tuntuu luonnolliselta. On hyvä olla välillä ihan vain kahdestaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *