Miten säilytän motivaation liikkumiseen?

Sitä minulta kysytään säännöllisesti, viimeksi juoksu-sarjan toiveiden yhteydessä. Yhdeltä kantilta motivaatio on hyvin yksinkertainen juttu: nautin liikkumisesta ja sen vaikutuksista aina oksettavasta hapotuksen tunteesta, rauhalliseen tai arkiseen. Toisaalta se ei ole alkuunkaan yksinkertainen kuvio, sillä ajattelen ettei kyse ole pelkästään liikunnasta, vaan kokonaiskuvasta, joka kattaa kaikki hyvinvoinnin osa-alueet. Kun syöt ja nukut hyvin, jaksat treenata paremmin. Taidosta, että osaat mitoittaa liikkumisen suhteessa omaan elämäntilanteeseen. Osaat asettaa itsellesi sopivia tavoitteita, jotka takaavat onnistumisen kokemuksia vaikka jokaisella liikunta kerralla tai sitten pidemmällä tähtäimellä. Vaikka vastaus kysymykseen on hyvin yksilöllinen, niin ehkä kuitenkin löydät näiden rivien ääreltä pieniä vinkkejä, miten hyvinvointia voi edistää ja samalla kasvattaa sitä motivaatiotakin.

Positiivisessa liikunta-koukussa

Oma motivaationi liikkumista kohtaan on sen verran vahvaa sorttia, että liikkumattomuus alkaa tuntua ihan fyysisinä oireina. Olosta tulee nopeasti tukkoinen, eikä ajatuskaan meinaa kulkea. Kroppaa alkaa kolottaa ja se tuntuu jäykältä. Mielikin muuttuu levottomaksi. Siksi pelkkä sohvalla makoilu ei ole minun juttu. Olen huomannut, että palauttavat harjoitukset tai muu kevyt liikkuminen toimivat omalla kohdallani paremmin, kuin päivän mittainen maraton sohvan pohjalla. Taidan siis olla se tyyppi, joka tarvitsee ennemmin toppuuttelua kuin potkua takamukselle liikkumisen suhteen. Toisaalta kokemus on hyvä toppuuttelija tarpeen tullen, ihan niin kuin ikäkin mikä alkaa näkyä palautumisessa. Joten ehkä voin sanoa olevani positiivisessa liikunta-koukussa.

Uskon että positiivinen liikunta-koukku on monelta kantilta hyvä juttu ja auttaa varmasti myös pysyvyyden löytämisessä. Tiedätkö sen tunteen, kun kroppa alkaa ikävöidä liikettä, hikoilua ja sitä hyvän olon tunnetta treenin tai lenkin jälkeen. Sellaista riippuvuutta juuri ajan takaa. Toisaalta pysyvyyden kannalta on ratkaisevaa, että opettaa oman kehon koukuttumaan erilaisista endorfiineista. Rauhallisista ja liikkuvuutta lisäävistä, poltteen tunteesta lihaksissa, liikkeen ja hengästymisen yhdistelmästä sekä niistä arkisista puuhailuista pitkin päivää.

Tilaa ja aikaa itselle

Liikkuminen merkitsee minulle usein myös omaa aikaa ja tilaa. Se onkin varmasti yksi syy miksi kaipaan liikuntaa. Ehkä olen ehdollistunut, ihan niin kuin Pavlovin koirat. Mutta ei se suinkaan tarkoita, että juoksen tai treenaan hikipäässä joka kerta. Välillä puolen tunnin kävelykin ajaa tehtävänsä. Mutta omat hetket, ilman velvoitteita ovat tärkeitä. Lenkillä tai treeneissä huomaan usein, kuinka takkuileva ajatus alkaa kulkea tai mieleen putkahtelee uusia ideoita tai ratkaisuja. Hassua, että joskus riittää että kirmaa muutaman kilometrin päähän kotoa ja jo alkaa ajatus kirkastua. Olisiko se vaikka sellaista toiminnallista ajatusten järjestelyä. Eikä sitäkään kyllä käy kieltäminen, että toimii se liikkuminen myös kiristävän pipon löysäämiseen.

Mieti mitä tavoittelet liikkumisella

Sanotaan että kehittyminen alkaa silloin, kun hyppää hetkeksi pois omalta mukavuusalueelta. Ja tottahan se on. Toisaalta on hyvä kirkastaa itselleen se, mitä liikkumisella tavoittelee. Jos tavoitteena on kehittyminen, on syytä loikata treeneissä sitä omaa peruslenkkiä pidemmälle tai painotettava omassa liikuntapiirakassa enemmän sitä osa-aluetta jonka haluaa kehittyvän. Lihakset ei kasva pelkästään juoksemalla, eikä kestävyyskunto puolestaan pelkästään heilumalla puntti-Pirkkona. Tavoitteellisessa treenaamisessa ammattilaisen yksilöllinen ohjaus on mielestäni avainsana. Mutta se ei suinkaan ole ainoa tapa olla liikunnallinen, eikä myöskään ole sen edellytys. Ei ole yhtä oikeaa tai parasta tapaa. Kyllä niitä on ihan yhtä monta kuin meitä tekijöitäkin. Joku syttyy ja innostuu tavotteellisuudesta ja toinen voi kokea sen ahdistavana tai leimata liikkumisen suorittamiseksi. On äärimmäisen hyvä tavoite opetella nauttimaan liikkumisesta. Sanoisin että silloin ollaan pysyvyyden ytimessä.

Omat tavoitteeni ovat ennen kaikkea hyvään oloon tähtäävät, mutta toki haluan myös kehittää taitojani. Pienikin onnistuminen lisää harjoitteluun intoa ja motivaatiota. Siksi pidän pieniä ja realistisia tavoitteita tärkeänä. Niistä onkin hyvä aloittaa ja lähteä liikkeelle, pitkän tähtäimen tavoitteiden rinnalla.

Elämäntilanne luo ääriviivat

Motivaation ja pysyvyyden säilyttämisen kannalta on ratkaisevaa oivaltaa, että liikkuminen voi olla erilaista elämän eri vaiheissa. Erilainen vaihe voi vaihdella viikottain tai koostua pidemmästä ajanjaksosta. Liikkumisen määrillä on aivan turha käydä vertailua, sillä eihän se ole mikään hyvinvoinnin mittari tai tarkoitus. Kaikki on aina suhteellista ja yksilöllistä. Jokaisen arki koostuu erilaisista palasista ja meillä kaikilla on yksilölliset tavat ja voimavarat, joilla arjen palettia pyöritetään. Ulkopuolelta tarkasteltuna kuvio voi näyttää täysin erilaiselta, verrattuna siihen miltä sen keskellä eläminen tuntuu. Siksi meidän jokaisen tavoitteilla tulisi olla aina vain yksi peili, se ikioma. Ja se riittää. Joku kirjoittikin tästä osuvasti, että viihdy omassa elämässäsi, koska muut on varattuja. Tämän tiedostaminen auttaa varmasti myös tasapainon löytämisessä ja antaa suorittajalle muistutuksen siitä, että hyvinvointi tuskin lisääntyy hampaat irvessä väkisin riuhtomalla. Omaan elämään ja arkeen fiksusti suhteutettu ja mitoitettu liikkuminen koostuu mielestäni sopivan raskaasta kaasujalasta ja taidosta höllätä tarpeen tullen. Sitten on vielä yksi juttu, nimittäin taito erottaa keksityt tekosyyt ja elämäntilanne toisistaan.

Oma liikunta-palettini täyttyy osaksi ohjatuista tunneista, mikä tarkoittaa käytännössä pelkkiä syketreenejä. Niiden vastapainona kaipaan palauttavia harjoituksia, lihaskuntotreeniä ja peruskuntoa vahvistavia lenkkejä. Määrät vaihtelevat viikottain aina tilanteen mukaan. Lapsiperheen arjen ja vuorotyön keskellä tähän palettiin ei ole järkevää istuttaa mitään tarkkaa tai identtistä liikunnan viikko-ohjelmaa. Itse asiassa sen toteuttaminen fiksusti ja tasapainoisesti on lähes mahdotonta. Pyrin ennemmin koostamaan viikon vähän kuin peruslautasmallin. Sopivassa suhteessa kaikkia ainesosia, mutten myöskään ota niistä paineita. Rennolla otteella sanoo Patrik Borgkin. En ole kilpaurheilija, joten luojan kiitos minun ei tarvitse elää arkea yhtä säntillisesti pelkkä liikunta edellä. Pienten lasten äitinä ajattelen, että oma liikkumiseni toteutuu nyt tämän elämäntilanteen asettamissa raameissa. Ja hyvä niin. Omille liikuntahetkille osaa antaa arvoa ja ajantaju on saanut erilaisen merkityksen. Toisaalta sujuu se treeni kotonakin ja lasten kanssa voi myös liikkua ja reippailla.

Kokonaiskuva ratkaisee

Hyvinvointi koostuu monista pienistä asioista ja siksi se suuri kuva on minusta aina oleellisin. Riittävä lepo sekä hyvä ja ravitseva ruoka ovat iso osa hyvinvointia liikunnan rinnalla. Mutta näiden yläpuolelle nostaisin kuitenkin sen oman lähipiirin. Sillä tuskin mikään treeni tai vihersmoothie vetää vertoja omalle perheelle ja hyville ystäville. Eivät ne tietysti poissulje toisiaan, mutta kysymys lienee kuitenkin siitä, että oivaltaa mistä kokonaiskuvassa on kyse. Elämä ei ole pelkkää treeniä, vaan sen vastapainoksi tarvitaan paljon muutakin. Sitä minä pidän tärkeänä.

Uskon että pysyvyydessä liikunnan suhteen on kyse juuri siitä kokonaiskuvasta. Olet sopivasti koukussa liikkumiseen. Se tuottaa sinulle hyvää oloa ja lisää paukkuja arkeen, eikä kuluta. Saat kaipaamaasi omaa aikaa, vaikka palasen kerrallaan. Osaat asettaa fiksut tavoitteet omalle liikkumisellesi. Sellaiset että onnistut ja muistat miksi tykkäät liikkua. Sallit oman elämäntilanteesi asettaa raamit, mutta ymmärrät ettei se ole rajoite tai este, vaan sen ympärillä on aina mahdollisuuksia motivaation ylläpitämiseen.

Miten sinä pidät motivaatiota yllä liikkumiseen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *