Viime päivinä yksi polttavista puheen aiheista tämän hämmästyttävän lumen määrän rinnalla on ollut some ja sen eri ulottuvuudet. Some-vaikuttajat (kuulostaapa muuten tärkeältä nimikkeeltä), bloggaajat, intagrammaajat ja kaikki muut kentän vaikuttajat on nostettu puheenaiheeksi erityisesti vastuun, velvollisuuden ja ehkä vähän arvojenkin näkökulmasta. Erityisesti kaupallisuus on se sana ja teema joka puhututtaa. Ja se jos mikä herättää ajatuksia, ehkä jopa tunteita. Puolesta ja vastaan, sekä sieltä välimaastosta. En nyt kuitenkaan poraudu sen syvemmin tähän keskusteluun, vaan siitä inspiroituneena avaan hiukan omia arvojani ja ajatuksiani tämän blogin takaa.

Tämä blogi syntyi puhtaasti liikunnan ilosta. Mutta ei treeni tai terveysintoilu edellä, vaan lähtökohtana sellainen sopivan innostava, kannustava ja myönteinen lähestymistapa liikkumiseen sekä ruokaan, joka edistää tasapainoa ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Sitä toivon sinulle välittäväni, koska niin minä ajattelen. Minulle liikunta on elämäntapa ja toki myös osaksi työtä. Se on voimavara, tapa tuulettaa ajatuksia tai nollata päätä, kehittää itseä ja rauhoittaa mieltä. Mutta elämä ja hyvinvointi on niin paljon enemmmän kuin vain terveellinen ruoka tai hyvä treeni. Hyvinvointi voi merkitä meille kaikille erilaisia asioita ja myös näyttäytyä eri tavoin. Kaikki on suhteellista ja yksilöllistä. Treenimäärät, ruoan terveellisyys, herkuttelu, aktiivisuus ja aivan kaikki siellä hyvinvoinnin paletissa. Ja sen oman jutun löytämiseen haluan blogissani sinua kannustaa. Ei ole yhtä oikeaa tai sopivaa tapaa, eikä muottia johon se oma elämä tulisi mahduttaa. Pieniä arkisia asioita, jotka lisäävät hyvää olo ja jaksamista. Vähemmän paineita ja vertailua, enemmän herkkyyttä ja rohkeutta kuunnella itseään, sekä sopivasti rentoutta hyvinvoinnin lisäämisessä. Sellaisessa sopivassa suhteessa hyvää tekemisen meininkiä ja ripaus syvällistä pohdintaa, sellaisesta minä inspiroidun.

Niille ketkä minut tuntevat, ei varmasti ole jäänyt epäselväksi se kuinka tärkeänä pidän lasten liikuntaa ja sen edistämistä. Näen sen tärkeäksi omasta ammatillisesta näkökulmasta, mutta erityisesti se koskettaa minua pienten lasten äitinä. Uskon että yksi parhaista tavoista edistää liikuntaa ovat innostavat ja myönteiset kokemukset. Ennen kaikkea ne onnistumisen kokemukset. Niitä tarvitaan niin lapsena kuin aikuisenakin. Ja mitä enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa niitä kokemuksia saa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä oppii nauttimaan liikkumisesta ja ne liikunnalliset elämäntavat kulkevat mukana aina aikuisuuteen asti. Ja jotta lapsi saa kokemuksia, tarvitaan meitä aikuisia. Innostavia ja kannustavia, liikunnan kokemuksia mahdollistavia aikuisia. Meitä vanhempia, jotka annamme lasten liikkua, kokeilla ja olla aktiivisia. Ja jotka ennen kaikkea lähdemme lasten kanssa yhdessä liikkumaan. Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka taitavia me aikuiset itse olemme, ei alkuunkaan. Mutta sillä on merkitystä, lähdemmekö vai emme. Lapsen kannalta se on kaikista tärkeintä. Ja nyt kun homma meinaa lähteä laukalle ja mennä luennoksi, kirjoitan tähän vain, että siksi nostan esiin lasten liikkumista ja koko perheen hyvinvointia edistäviä asioita.

Hyvinvointi-blogin kirjoittajana koen olevani myös vastuussa tuottamastani sisällöstä. Liikunta- ja hyvinvointiala on valtava kenttä, mikä tarkoittaa sitä että tekijöitä ja toimintatapoja on moneen lähtöön. Tällä kentällä tarvitaan muutama jääpala hattuun ja tervettä kriittisyyttä. Arvostan ammattitaitoa ja pidän sen esiin nostamista tärkeänä. Koska oma osaamiseni ja kokemukseni on vain yksi siivu tätä kenttää, tulee blogissa jatkossakin näkymään yhä enemmän monipuolista yhteistyötä liikunta- ja hyvinvointialan eri asiantuntijoiden ja osaajien kanssa. Näin sinä saat lukijana asiantuntevaa tietoa ja voit myös luottaa lukemaasi.

Kaikki yhteistyö mitä blogin kautta teen, oli se palveluun, ammattitaitoon tai tuotteisiin liittyvää, ovat sellaisia jotka allekirjoitan ja joiden takana pystyn itse seisomaan. En usko vippas konsteihin tai kikkailuihin, enkä pidä kopioimisesta. Uskon yhteistyön voimaan ja siihen että positiiviset asiat seuraavat toisiaan. Uskon että se kantaa, kun uskaltaa tehdä rohkeasti omaa juttua, uskoo siihen ja pysyy omana itsenään. Eikä siihen mielestäni kuulu ostetut tai kalastellut seuraajat. Blogin kirjoittaminen on toisaalta melko yksinäistä puuhaa, ja toisaalta taas kaikkea muuta kuin yksinäistä. Yksi sen tärkeistä kanavista on sosiaalinen media, jonka kenttä taas on melko villi viidakko. Koska se vie helposti koko käden, on tärkeää tiedostaa mihin vetää rajan ja kuinka paljon siellä itsestään haluaa antaa.

Luen itse blogeja, jotka inspiroivat minua tai joista löydän samaistumispintaa. Sellaisia joissa on sopivassa suhteessa sitä positiivista pöhinää ja vastapainona ripaus syvällisempää pohdintaa. Parhaimmillaan ne ovat pieni arjen piristysruiske, jonka rinnalla kulkee sopivasti mielenkiintoista asiaa. Jos sinä löydät täältä jotakin samankaltaista tai pysyt blogini parissa näistä syistä, olen siitä enemmän kuin otettu.

*Kuvien vaatteet saatu NÉPRAlta.
Kuvat: Kerttu Pylvänäinen


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *