”Huomenta, nyt on aamu. Nousehan reippaasti ylös. Tässä on sinulle vaatteet, laita ne reippaasti päälle. Pue nyt, kohta meillä on kiire. No niin hyvä, sitten hammaspesulle. Tulehan nyt, täytyy mennä jo. Sitten ulkovaatteet päälle, pistähän töpinäksi. Hei reippaasti nyt, meillä on kohta kiire. Älähän pelleile. Ihan oikeasti nyt, äiti myöhästyy kohta.Tulehan nyt nopeasti autoon. Nyt meillä on jo kiire!”

Päivä alkaa kiireellä, jossa koko perheen sykkeet on koholla kuin pienellä hölkkälenkillä. Vaikka ilmapiiri aamulla olisi kuinka myönteinen tahansa, luo kiire siihen väistämättä pientä kireyden tuntua ja kierrokset nousevat, niin aikuisella kuin lapsella. Päivä jatkuu töissä, koulussa tai päiväkodissa pienessä hälinässä ja aamun kierrosten määrä kertaantuu päivän aikana. Jatkuvat sosiaaliset kontaktit ja vuorovaikutuksessa oleminen kuormittavat niin mieltä kuin kehoa. Niin pienellä kuin isommillakin. Ja mitä siitä seuraa? No usein se väsähtänyt ja voimaton fiilis tai sitten toinen ääripää, jolloin kroppa jää surraamaan kierroksille. Lapsella väsymys ja kuormittuminen näkyvät usein juuri niillä ylikierroksilla. Hän tekee parhaansa, muttei ehkä vaan yksinkertaisesti pysty rauhoittumaan. Ainakaan yksin.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen puhuu omaan persoonalliseen tapaansa stressi-ansasta, joka virittyy jatkuvasta kiireestä tai sen tunnusta. Sinkkosen mukaan aikuisten stressi ja kiire ovat lapsille kuin myrkkyä. Lapset eivät käsitä stressin tai kiireen merkitystä samoin kuin aikuinen, mutta he aistivat perheen stressaantuneen ilmapiirin. Sinkkosen mukaan voi olla jopa tuhoisaa, kun jatkuvalla stressillä ylikuormitetaan vielä kehittymässä olevaa järjestelmää.

Kiirettä tai stressiä on toisaalta tässä yhteiskunnassa ehkä jopa mahdotonta välttää kokonaan. Ja onhan se myös inhimillistä, että se saa meidät, no sanotaanko vaikka kireähköksi. Hetkittäin kiireen kanssa kyllä pärjäilee, mutta jatkuvana normina sen kanssa voi olla ihmeissään. Toisaalta stressilläkin on kääntöpuolensa. Hetkellinen stressin tai paineen tunnehan voi olla myös eräänlainen apumoottori, kun jokin yksittäinen tehtävä tai asia täytyy hoitaa maaliin. Mutta jatkuvana ja pitkäkestoisena, se on varmasti sitä Sinkkosen kuvaamaa myrkkyä, niin meille aikuisille kuin lapsille.

Me aikuiset tiedämme ainakin periaatteessa, miten stressistä ja kiireestä voisi pyristellä eroon tai miten minimoida sitä. Selkeytä, ennakoi, opettele vetämään rajoja ja sanomaan ei, rauhoita tahtia… Kaikki toimivia keinoja, mutta toisaalta voi viedä aikaa, ennen kuin ne alkavat näkyä konkreettisesti arjessa. Uskon että sillä pääsee jo hyvään alkuun, kun tunnistaa kiireen ja tiedostaa miten se vaikuttaa omaan tapaan toimia. Ja hei onneksi on keinoja, joiden avulla voi harjoitella rauhoittumista vaikka heti.

Oletko koskaan kuullut satuhieronnasta? Satuhieronta on suunniteltu lapsille, mutta harjoitus sopii ihan koko perheelle. Satuhieronta yhdistää tarinan ja sadun, rentoutumisen, kiireettömän läsnäolon sekä hieronnan rauhoittavaksi kokemukseksi. Se on kuin polku kiireestä rentoutumiseen ja stressistä läsnäoloon. Satuhieronta on Suomessa kehitetty lapsilähtöinen menetelmä, jonka avulla tuetaan ja vahvistetaan luottamussuhdetta, lapsen itsetuntoa, tervettä kasvua ja kehitystä, sekä luodaan kokemus myönteisestä kosketuksesta.

Rauhoita satuhieronnalle sopiva hetki, sulje telkkari ja rauhoitu lapsen kanssa yhdessä. Satuhieronnassa satu luetaan ääneen ja ”kerrotaan” samalla käden liikkeillä lapsen selkään. Pienikin rauhallinen hetki auttaa usein katkaisemaan kiireen tuntua ja rauhoittaa niin kehoa kuin mieltä. Kuvan alta löydät rauhoittavan sadun kokeiltavaksi.

Pupu uneksii-satu

(Sivele selkää ylhäältä alaspäin) Oli tullut ilta. Sininen hämärä laskeutui metsän ylle.

(Piirrä selkään ympyrä) Metsän suurimman puun vieressä oli pieni pesä.

(Loiki kämmenillä) Yhtäkkiä pesästä loikkasi pupunpoikanen. Se oli ollut metsäneläinten juhlissa ja oli niin innoissaan, ettei millään saanut unta.

(Piirrä kädellä pyöreä kuu) Pupu katseli ihastellen taivaalla loistavaa suurta, keltaista juustopalloa.

(Kämmenet paikallaan selän päällä) Pupu alkoi muistella juhlia.

(Tee sormilla pientä piiperrystä) Juhliin piipersivät kaikki pupun hiiriystävät.

(Tee kämmenellä isoja karhun askeleita) Ja metsän kontio, hunajaa rakastava karhuherra.

(Tee sormilla matojen luikerrusta) Muutama matokin oli luikerrellut paikalle.

(Tanssi kevyesti sormilla) Kauniit perhoset saapuivat juhliin kevyesti tanssien.

(Keinuttele kämmenillä selkää) Kaikki ystäväni ovat niin erilaisiaja siksi niin ihania, pupu ajatteli.

(Pilvien lipuvaa liikettä kämmenillä) Kuun eteen lipui pilvi toisensa perään.

(Loiki kämmenillä) Pupua alkoi väsyttää. Se lähti loikkimaan takaisin kotipesään.

(Laske kämmen selälle kuvaamaan jokaista pupua) Kotipesästä kuului pientä kuorsausta. Äiti-pupu, isä-pupu ja kaksi muuta pikkupupua nukkuivat jo.

(Tee rauhallisia vetoja ylhäältä alaspäin) Oli rauhallista ja hiljaista.

(Laske kämmenet selän päälle) Viimein pikkupupukin nukahti. Kauniita unia pupukullat!

-Satu Sojakka-

Lisää Satuhieronnasta ja tämän pupu-sadun löydät Sanna Tuovisen kirjoittamasta kirjasta nimeltä: Satuhieronta – läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa.

Miten sinä rauhoitat kiirettä?


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *