Mitä sinä vastaat, kun sinua pyydetään nimeämään sinulle tärkeitä asioita? Meneekö lista jotenkin näin: rakkaus, perhe, terveys, ystävät, onnellisuus, turvallisuus, oma koti… Asiat jotka nimeämme tärkeiksi, määrittävät varmasti suurelta osalta arvomaailmaamme. Ne ovat asioita, joita haluamme tavoitella ja vaalia. Mutta entä jos tapamme toimia ei kohtaakaan sanojemme kanssa? Puhutaanko silloin todellisista arvoista, jos ne eivät välity teoistamme ja valinnoistamme, edes sieltä rivien välistä? Riittääkö että sanoittaa arvonsa ääneen, jos ei uskalla elää niiden mukaan?

”Sitten kun lapset ovat vähän isompia, alan huolehtia itsestäni.”

”Kun ruuhkavuodet helpottavat, minulla on aikaa ystäville.”

”Kun saan nämä työtehtävät hoidettua, keskityn itseeni.”

On varmasti hyvä asia, että on selkeitä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Mutta sanoisin, että tämä on silkkaa sitkun-ajattelua. Miten käy, jos annat sille pikkusormen? Onkohan sillä taipumus levitä pikku hiljaa elämän eri osa-alueille? Siitä voi hyvinkin helposti tulla normi, jolla lohdutat itseäsi ja siirrät asioita tulevaisuuteen. Kyllä ensi viikollakin ehtii! Saatat ajatella. Mutta hups, lopulta saatatkin olla tilanteessa, jossa päivistä on tullut viikkoja, viikoista kuukausia ja kuukausista vuosia. Eikä sitä sopivaa hetkeä tai ratkaisua ehkä koskaan tullutkaan, ainakaan valmiiksi tarjoiltuna. Koska harvoinhan niin käy. Onkohan tässä yksi syy siihen, miksi osa ihmisistä elää tyytymättömänä omaan elämäänsä, vaikka ulkoisesti katsottuna kaikki vaikuttaa olevan ihan hyvin. Pitkässä juoksussa sellainen saattaa aiheuttaa surua ja ehkä jopa katkeruutta.

Jos terveys on sinulle tärkeää, mieti miten se näkyy arjessasi. Millaisia valintoja ja ratkaisuja teet, jotta edistät sitä. Sama pätee kaikkiin sinulle tärkeisiin asioihin. Ne eivät varmasti poissulje toisiaan, vaan istuvat  sopuisasti elämääsi, jos vaan haluat ja uskallat. Tärkeät asiat voivat näyttäytyä eri tavoin elämän eri vaiheissa, mutta mikään ulkoinen tekijä on harvemmin niiden esteenä. Kyse on loppujen lopuksi tasapainon löytämisestä ja siitä mitkä asiat sinä arvotat tärkeiksi. Tosin suurten päätösten edessä saatetaan kysyä enemmän rohkeutta ja uskallusta hypätä, vaikket välttämättä näe pitkälle tulevaisuuteen. Päättäväisyyttä ja rohkeutta luottaa itseesi ja uskallusta toimia.

Omien arvojen mukaan eläminen ja omaan intuitioon luottaminen ei aina kuitenkaan ole helppoa. Se ei myöskään välttämättä tarkoita sitä, että mahdumme valintojemme kanssa valmiiseen muottiin, tai että täytämme ulkopuolelta tulevia odotuksia. Mutta tarvitseeko niin edes olla? Miksi otamme niin helposti paineita siitä, että meidän täytyisi täyttää jonkun toisen odotukset tai tehdä asioita ja ratkaisuja tietyssä järjestyksessä? Vieläpä jonkun toisen määrittelemässä järjestyksessä. Loppujen lopuksi se on pelkkää ajan ja voimavarojen hukkaamista. Koska vain sillä on merkitystä, millaiseen muottiin sinä itse haluat mahtua ja sopeutua. Riittää että sinä olet tekemiesi valintojen ja päätösten kanssa sinut. Se todellinen lähipiiri joka tuntee sinut, seisoo varmasti tukena päätöksissäsi.

Se ei varmasti tee meistä huonoa vanhempaa, jos otamme aikaa itsellemme jo silloin, kun lapset ovat vielä pieniä. Ruuhkavuosien käänteitäkin on tuplasti antoisampaa kokea, kun vierellä on ystäviä vertaistukena, tai sitten vastapainona täysin erilaista elämänvaihetta eläviä, yhtä tärkeitä ihmisiä. Vie aikaa ehkä noin kymmenen sekuntia laittaa ystävälle viesti ”Hei, olet ajatuksissani. Mitä sinulle kuuluu?” Joten miksi siirtää sitä ruuhkavuosien loppupäähän? Ja mistä sen ylipäänsä tietää, että ruuhkavuodet ovat ohi? Ajatukset ja käsityksetkin ovat saattaneet matkan varrella muuttua. Myös sen keskeneräisen työtehtävän loppumetreillä saatat huomata työpöydälläsi jo uuden nipun odottamassa tekijäänsä. Joten juuri sitä oikeaa tai sopivaa hetkeä fanfaarien kera ei siis ehkä välttämättä koskaan tule, ellet sitten itse päätä että se on nyt.

Meitä kehotetaan ympäröimään itsemme ihmisillä, jotka tekevät meille hyvää. Niillä tyypeillä, jotka tukevat ja kannustavat sinua, mutta jotka ennen kaikkea jakavat kanssasi samankaltaisen arvomaailman. Myös sinä teet näille ihmisille pelkästään hyvää. Heidän seurassaan tarvitsee olla vain oma itsensä. Yhdessä teillä on myös tuplasti enemmän rohkeutta ja uskallusta. Ja näin alkaa varmasti tapahtua hyviä asioita.

Aikuisiällä myös ystävyyssuhteet saavat uudenlaisen merkityksen. Osa suhteista syvenee entisestään, ja toisaalta taas uskaltaa laskea helpommin irti niistä ihmisistä, joiden vaikutus on päinvastainen. He saattavat jäädä taka-alalle ajan kuluessa, ehkä jopa jotenkin luonnollisella tavalla. Tai sitten se voi vaatia jonkinlaisen tietoisen päätöksen irtipäästämisestä. Lohduttavaa kuitenkin on, että suurella todennäköisyydellä ette ehkä kuitenkaan ole jakaneet samankaltaista arvomaailmaa, tai sitten toinen teistä ei uskalla elää arvojensa mukaisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ystävyydestä tarvitsisi ottaa paineita tai että sitä pitäisi suorittaa. Osa suhteista säilyy läheisinä, vaikka välillä olisi tuhansia kilometrejä ja kulunutta aikaa. Osa taas ei ja ehkä silloin niille lähettämättömille viesteille on myös syynsä.

On vahvuutta osata kuunnella itseä ja priorisoida välillä myös itsensä ykköseksi. Ehkä meitä on välillä ihan paikallaan muistuttaa kohtelemaan itseä samalla tavalla, kuin haluamme niitä lähimmäisiäkin kohdella. Kun voimme itse hyvin ja ympärillä on hyvää tekeviä ihmisiä, on meillä varmasti myös piirun verran enemmän rohkeutta elää arvojemme mukaisesti. Niin pienten arkisten, kuin niiden suurempienkin päätösten edessä.

Kuvat: Kerttu Pylvänäinen/ Modernisti kodikas


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *