Suhtaudumme ruokaan kukin tavallamme. Yhdelle se on suuri nautinnon lähde. Hän valmistaa ruoan kaikessa rauhassa ja ruokailee hitaasti nautiskellen. Toiselle ruoka on silkkaa polttoainetta, hän tankkaa energiaa koneeseen ja taas mennään. Kolmas taas syö valikoiden ja haluaa totutella uusiin makuihin ja ruokiin kaikessa rauhassa. Perheessä saman ruokapöydän ääreen saattaa hyvinkin istahtaa kaikki nämä persoonat yhtä aikaa ja ihan sulassa sovussa.

Ruokailuun liitetään vahvasti sosiaalisuus ja se saattaakin olla perheessä se päivän ainoa hetki, jolloin ollaan kaikki yhdessä. Tai sitten jokainen menee omia menojaan ja syö omia aikojaan. Ruokailun voisi siis ajatella olevan erilaisten makujen, tapojen, persoonien, sosiaalisten tilanteiden, elämäntilanteiden ja ehkä vähän aikataulujenkin sekameteli-soppa. On yhtä monta tapaa, kuin on perheitä ja persoonia.

Lasten ruokailu on aihe joka puhuttaa säännöllisesti. Kun perheeseen syntyy vauva, kääntyvät keskustelut siihen miten meillä syödään ja nukutaan. Nämä aiheet saattavat hyvinkin olla vauva-aikana yhtä kuin perheen kuulumiset. Ja ymmärtäähän sen, sillä ovathan ruoka ja riittävä lepo merkittävässä roolissa vielä aikuisenakin. Lapsi kasvaa ja erilaisten kehitysvaiheiden myötä ruoka pysyy yhä keskusteluissa mukana. Hyvä niin, sillä se on tärkeä aihe, mutta oleellisempaa on keskustelun sävy. Sillä miten perheessä suhtaudutaan ruokaan ja miten siitä puhutaan, on vaikutusta enemmän kuin ehkä arvaatkaan. Mutta miksi?


Ravitsemusasiantuntija ja rennon ravitsemuksen puolesta puhuja Patrik Borg tiivistää asian näin:

”Aikuinen on lapselle esimerkki -hyvässä ja pahassa, halusi sitä tai ei. Se miten ja millä ajatuksella syöt, vaikuttaa lapseesi valtavasti. Jos syöt monipuolisesti, enimmäkseen terveellisesti ja ilman suurempia jännitteitä, niin lapseesi tarttuu matkan varrella paljon samaa. Jos näissä on puutteita, niin nekin tarttuvat.”

Koska Patrik kannustaa rentouteen, ei syömisestä kannata tehdä liian monimutkaista tai vaikeaa. Kiinnittäisin huomiota sanoihin enimmäkseen terveellisesti ja ilman suurempia jännitteitä. Minusta se kuulostaa ihan maalaisjärjen ja kultaisen keskitien välimaastolta. Patrik kannustaa myös siihen, että perheessä olisi mahdollisimman paljon yhteisiä syömishetkiä, koska ne liittyvät tutkimuksissa selvästi parempaan syömiseen. Tästäkään ei kuitenkaan kannata ottaa paineita. Voi vaikka ajatella että arkena jo se yhdessä syöty päivällinen tai iltapala on hyvä juttu. Vapaapäivinä tai viikonloppuna yhteiset ruokailut toteutuvat usein luontevammin. Patrikin mukaan lapsen ruokailun ei tarvitse olla täydellisyyttä hipovaa. Hänen mukaansa kyse on enemmänkin siitä että kotona kannustetaan ja opitaan maistamaan erilaisia ruokia. Sitä kautta totutaan hyvän ruokailun päälinjauksiin. Hänen mukaan ravintosisältöä tärkeämpää on terveen ja mutkattoman ruokasuhteen vahvistaminen. Patrik Borgin mukaan ihannetilanteessa lapsi oppii kodin käytäntöjen ja vanhempien esimerkin kannustamana syömään säännöllisesti ja monipuolisesti jo lapsena. Nämä lapsena opitut hyvät käytänteet, säännöllisyys ja uteliaisuus uusia makuja kohtaan kantavat varmasti pitkälle aikuisikään.

Painoarvoa annetaan siis enemmän ilmapiirille, eli sille miten perheessä suhtaudutaan ruokaan. Ruoan sisältöä voi muovata plussan puolelle helposti yksinkertaisilla, pienillä valinnoilla, mutta ajatusmallien muuttaminen vaatii jo vähän enemmän työtä. Makaronilaatikon kylkeen on siis helppo lisätä porkkanaraastetta, mutta jos aikuinen itse rajoittaa omaa ruokailuaan tai syöminen muistuttaa lautasella käytyä curling-ottelua, ei liene ihme jos lapsi alkaa toimia samoin.

Varsinkin varhaiskasvatuksessa on alettu puhua enemmän positiivisesta ruokapuheesta. Positiivinen ruokapuhe on myönteistä ja kannustavaa. On tärkeää avata ruokailun käsitettä lapselle vähän laajemmin, ettei se rajoitu pelkästään syömiseen ja antaa lapselle mahdollisuus tutustua monipuolisesti erilaisiin ruokiin. Lapsi voi olla apulaisena jo kauppareissulla, sillä pienet tehtävät saavat heidät innostumaan ja samalla tutustumaan luontevasti erilaisiin ruoka-aineisiin. Sanotaan että uusiin makuihin totutteleminen vaatii keskimäärin 10-20 maistelukertaa. Toisille se riittää ja toiset pääsevät siinä ajassa vasta alkuun. Vaikka meistä aikuisista saattaa tuntua turhauttavalta tehdä ruokia, joita lapset saattavat vain pyöritellä lautasellaan, kannattaa sitä silti jatkaa. Jos tarjoamme lapsille aina vain sitä tuttua ja turvallista, niin miten lapsen makujen maailma voi koskaan laajentua?

Positiivinen ruokapuhe antaa mahdollisuuksia, rohkaisee ja kannustaa lasta maistamaan. Tarvitaan toistoja, ihan niin kuin minkä tahansa taidon harjoittelemisessa. Lapset voi hyvin ottaa mukaan ruoanlaittoon ja antaa heille pieniä tehtäviä. Kuoriminen, pilkkominen tai mittaaminen aikuisen tuella ja ohjauksella alkavat nekin sujua harjoituskertojen karttuessa. Lapset innostuvat pienistä asioista ja pelkkä keiton sekoittaminen voi olla jännittävää. Ruoan laiton lomassa voi luontevasti maistella ja tuoksutella erilaisia raaka-aineita ja makuja, niinhän ne huippukokitkin tekevät. Samalla lapsi oppii asioita ruoan alkuperästä ja myös sen, ettei ruoka ilmesty pöytään tyhjästä. Ruokaa voidaan nauttia monen eri aistikanavan kautta, joten jo valmistusvaiheessa voi haistella, maistella ja tutkia tarkkailemalla.

Ruokailun lomassa pieni apulainen nauttii varmasti silminnähden kommenteista ja kehuista, kuinka hänen sekoittama keitto maistuu herkulliselta tai kun kerrot, miten mukava oli kun autoit minua ruoan laitossa. Asioiden ääneen sanoittaminen on tärkeää, enkä usko että lasta voi kehua tai kannustaa liikaa.

Entä sitten se herkkulakko? Jokainen meistä on varmasti kokeillut lakkoa avuksi katkaisemaan sokerikierrettä tai muuten vain siistimään ruokavaliota. Toiselle se sopii, eikä siitä koidu uutta kierrettä, toinen puolestaan voi olla lakon seurauksena syvemmällä suossa kaikkine mielitekoineen. Oleellista on myös se, mitä tapahtuu lakon jälkeen? Kuuluuko se lapselle? Katsotaan mitä tutkimukset osoittavat:

” Tutkimustiedon mukaan lasten syömisen rajoittaminen, lasten syömisen tuputtaminen, vanhempien oman syömisen rajoittaminen tai ruoka-aineiden karttaminen lisäävät lasten painoa, lisäävät lihottavia syömistottumuksia ja vähentää lasten syömisen iloa ja nautittavuutta.”                                                            

Ottamatta sen enempää kantaa asiaan, kannustaisin pohtimaan vahvistaako herkkulakko tervettä ja mutkatonta suhtautumista ruokaan. Aikuinen kykenee ymmärtämään käsitettä laajemmin, mutta onko lapsella sellaiseen valmiuksia tai onko se edes tarpeellista?

Toisaalta ruokailu voi olla hyvinkin arka aihe. Olen joutunut todistamaan sivullisena tilannetta, jossa vanhempi taputtaa omaa lastaan vatsalle sanoen: ”Ei ole niin vaarallista jos ruokailu jää väliin, täällä kun on tätä vararavintoa!” Aikuiselle se saattoi olla vain huoleton heitto, mutta miltä se kuulostaa lapsen korvaan? Pahimmassa tapauksessa tällaiset ”huolettomat heitot” määrittävät lapsen suhtautumista ruokaan vielä aikuisiälläkin.

Ravintoasioiden äärellä on taito osata luovia ja huomioida samalla lapsen erilaiset kehitysvaiheet. On täysin luonnollista että lapset syövät välillä paremmin ja välillä valikoiden. Niissä vaiheissa ei ole välttämättä helppoa olla huolestumatta. On kuitenkin hyvä muistuttaa itselleen, että myönteisellä ja neutraalilla suhtautumisella pääsee pidemmälle, kuin sillä että tekee asiasta suuren numeron. Ruokailun ei ole tarkoitus olla valtapeliä, jota pelataan esimerkiksi jälkiruoka tai tabletti pelimerkkinä. Uskon vahvasti että Patrik Borgin ”enimmäkseen-ajattelulla”, yhteisillä syömishetkillä ja myönteisellä suhtautumisella päästään jo pitkälle. Perusterveellinen ruokavalio ei ole ehdoton ja se mahdollistaa myös herkuttelun silloin tällöin. Kun aikuisella itsellään on sopivan rento, myönteinen ja fiksu suhtautumistapa ruokaan, saa lapsi parhaan mahdollisen mallin ja esimerkin pyrkimyksessä kohti mutkatonta ja tervettä suhtautumista ruokailuun.

Lähteenä käytetty: Patrik Borgin Pöperöproffa-blogi

Miten teidän perheessä suhtaudutaan lasten ruokailuun? Entä yhteisiin ruokailu-hetkiin? Millaisia ajatuksia herkkulakko sinussa herättää?



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *