Voileipä tippuu lattialle voipuoli alaspäin. Liikennevalot vaihtuvat juuri  kohdallasi punaiseksi. Kauan odotettu tapaaminen peruuntuu. Kolhit autoa parkkipaikalla. Myöhästyt töistä. Sinua loukataan. Sairastut. Miltä sinusta silloin tuntuu ja mitä sitten tapahtuu? Miten sinä reagoit, kun kohtaat haasteita tai vastoinkäymisiä? Pieniä tai suuria, arkisia tai pysäyttäviä.

Sanotaan että omalla asenteella ja suhtautumisella voi vaikuttaa paljonkin siihen, millainen ilmapiiri ympärillämme vallitsee ja millaisia ihmisiä me olemme. Positiivinen ja optimistinen tyyppi suhtautuu sekä itseensä että lähipiiriin avoimesti ja myönteisesti. Hän ymmärtää että vastoinkäymiset ovat yleensä väliaikaisia ja osaa nähdä myös niiden kääntöpuolet. Negatiivinen ihminen puolestaan vie homman toiseen suuntaan ajattelutavallaan. Hänelle epäonnistuminen voi olla jopa suora vertaus siitä, millainen ihminen hän on – ikuinen epäonnistuja! Hän jää helposti vellomaan pahaan oloon, levittäen sitä samalla ympärilleen. Toki asiat eivät ole pelkästään mustaa ja valkoista, sieltä väliltä löytyy paljon harmaan sävyjä.

Ajattelen että meillä kaikilla pitää olla oikeus kokea asiat subjektiivisesti, oli kyse sitten mukavista tai ikävistä asioista. Meitä saa harmittaa tai ilahduttaa jokin omaan elämään vaikuttava asia, ilman että sen vakavuutta tai suuruutta tarvitsee vertailla kenenkään kanssa tai peilata niitä maailman murheisiin. Ei pitäisi joutua miettimään, että kehtaanko iloita tai harmitella jotakin ääneen. Toki pelisilmää sopii käyttää. Asiat ja tapahtumat herättävät meissä kaikissa tunteita ja reagoimme niihin kukin tavallamme. Myös positiivinen tyyppi ärsyyntyy ja loukkaantuu, siinä missä negatiivinenkin. Ratkaisevaa kuitenkin on, mitä ensireaktion tai tunnekuohun jälkeen tapahtuu.

Koen olevani onnekas siinä suhteessa, etten yleensä juurikaan sairastele. Jos vatsatautia tai perus-flunssaa kerran pari vuoteen ei lasketa. Tai onko sitten loppujen lopuksi kyse onnekkuudesta vai enemmänkin asiasta, johon olen osaksi voinut vaikuttaa omilla elintavoilla ja valinnoilla. Enkä nyt tarkoita sitä, että vakavat sairaudet olisivat itse aiheutettuja. Ruuhkavuosista huolimatta koen eläväni melko säännöllistä elämää. Arvostan hyvää ja riittävää yöunta, joten minusta saa erittäin harvoin seuraa ”iltahippoihin”. Pyrin syömään terveellisesti, kuitenkin ilman stressiä ja pingottamista sekä minimoimalla itseni rajoittamisen. Nautin liikkumisesta ja pyrin sen suhteen monipuolisuuteen, sekä kuuntelemaan kehoani. Pyrin tasapainoon tekemällä pieniä valintoja, niin arkena kuin pyhänä. Välillä tiedostaen ja välillä tiedostamatta.

Kaikista pyrkimyksistäni huolimatta, olen tänä syksynä kuitenkin joutunut ”telakalle” pariinkin otteeseen. Ensin tulehtui ranne ja sitten jalasta venähtivät nivelsiteet juoksulenkillä. Vaikka kyse on loppujen lopuksi pienistä asioista, ovat ne kuitenkin asioita joilla on vaikutusta arkeen ja sen sujuvuuteen.

Aluksi ärsytti! Ärsytti, koska tiesin heti että tämä rajoittaa liikkumistani ja vaikuttaa kumpaankin työhöni. Nopeasti alkoi kuitenkin löytyä huumoria ja myönteisiä ajatuksia. Onneksi ei käynyt pahemmin. Tuntui myös lohduttavalta kun lääkäri sanoi, että hyvän lihaskunnon ansiosta nilkka toipuu todennäköisesti nopeasti. Suurin osa rajoitteistakin on useimmiten puhtaasti kiinni omasta ajattelusta. Onhan ihmisellä muitakin lihasryhmiä kuin jalat, kuntoutusta unohtamatta. Minulla on nyt enemmän aikaa niille kaikkein tärkeimmille, omille lapsille. Aikaa lukea Veitola loppuun, katsoa hömppäsarjoja jne. Oli myös helpottavaa kuunnella, kun tiimikaverit veistelivät hyväntahtoisesti vitsejä blogin nimen ja pikku haavereideni yhteydestä, sen sijaan että olisivat syyllistäneet siitä että joudun olemaan hetken pois töistä. Oman asenteen lisäksi, sillä on nimittäin myös paljon merkitystä, millaisia tyyppejä sinulla on ympärilläsi. Niin töissä kuin vapaa-ajalla. Eikä se ole millään tapaa itsestäänselvyys.

Miksi positiivisuus sitten kannattaa?

Tutkimusten mukaan myönteiset tunteet saavat ihmisen huomaamaan enemmän mahdollisuuksia ympärillään, mikä tekee meistä joustavampia ja luovempia. Myönteinen tyyppi selviää paremmin vastoinkäymisistä ja saa näin vähemmän stressiperäisiä tulehduksia. Hänellä on pienempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, vastustuskyky voi olla parempi ja eliniän ennustuskin näyttää valoisammalta. Toki tutkimukset perustuvat usein keskiarvoihin. Psykiatrian professorin Jyrki Korkeilan mukaan hyvää ei voi kuitenkaan pumpata itseensä pelkästään mantranomaisilla lauseilla: Olen hyvä, olen onnellinen, saavutan sen minkä haluan! Korkeila peräänkuuluttaa, että myönteisessä ajattelussa on kyse paljon laajemmasta asiasta, kuten toiminnasta, sopeutumisesta ja tyyneydestä. Miten toimin kun kohtaan vastoinkäymisen? Otanko asiat ensireaktion jälkeen tyynesti vastaan ja pystynkö sopeutumaan niihin? Ei siis pelkästään riitä että sanoo olevansa positiivinen tyyppi, jos se ei välity toiminnasta ja myös rivien välistä.

Toisaalta taas, tutkimusten valossa myönteisyyden yhteydessä puhutaan asenteesta ja luonteenpiirteistä, ajattelutavan sijaan.

”Tutkimukset eivät puhu positiivisesta ajattelusta, vaan ennemminkin sinnikkyydestä. Siihen sisältyy sellaisia asioita kuin optimistisuus, mielekkyyden tunne, ulospäinsuuntautuneisuus ja päättäväisyys. Niiden ansiosta sinnikäs pystyy puolustautumaan vastoinkäymisissä ja pärjää paremmin niiden kanssa.”                                                                                                                                     Psykiatrian professori Jyrki Korkeila

Oletko sinä tavannut sinnikästä optimistia? Hänellä on tyyni asenne elämään ja taito selittää asiat parhain päin, sekä nähdä asiat hiukan paremmassa valossa. Korkeilan mukaan se on ihan terveellistä, jopa suotavaa. Hänen mukaansa näitä piirteitä saadaan osittain syntymälahjana ja osaa puolestaan muokkaa lapsuuskodin ilmapiiri sekä kasvatus. Ne eivät kuitenkaan pelkästään piirteinä ole tae sinnikkäälle optimismille. Erilaiset kriisit, pienet ja suuret voivat käynnistää meissä prosessin, jolloin useimmiten tarkastelemme omia elämänarvojamme sekä kuvaa itsestämme. Perusasenne elämään voi siis muuttua negatiivisesta myönteiseksi, koska voimme itse vaikuttaa siihen. Korkeilan mukaan ideaali lopputulos olisi sinnikkyyteen johtava positiivinen kierre.

Meillä jokaisella on varmasti omanlaisemme tapa suhtautua ja käsitellä vastoinkäymisiä sekä tunnekuohuja. Vaikka jokainen meistä varmasti tietää positiivisen asenteen hyödyt, ei se silti tarkoita sitä että myönteinen ajatustapa napsahtaa päälle kuin Manulle illallinen. Mitä suuremmasta asiasta on kyse, sitä enemmän se varmasti vaatii ajatustyötä ja sinnikkyttä. On täysin luonnollista ja inhimillistä että välillä ärsyttää ja tekee mieli kiukutella ääneen. Turvallisessa ja myötätuntoisessa seurassa, kohtuullisissa määrissä se on myös ihan helpottavaa. Mutta jos se on jatkuva tapa kommunikoida ja suhtautua asioihin, alkaa se syödä voimavaroja niin itseltä kuin siltä lähipiiriltäkin. Eikä se itseasiassa silloin ole enää pelkkää kiukuttelua.

Kohtaamme kaikki vastoinkäymisiä, pieniä ehkä jopa päivittäin. Positiivinen ajattelija ei välttämättä edes huomaa niitä, koska hän osaa sopeutua niihin. Valot ehtivät vaihtuivat punaiseksi -minäpä soitan ja ilmoitan että myöhästyn vähän. Kolaroit autoa – Hitsi, onneksi on kasko!” huokaiset. Olet kuumeessa, etkä pääse treeneihin! – Sen sijaan että pyydät puolisoa hakemaan kärryllisen lohtu-herkkuja, kiinnität entistä enemmän huomiota terveelliseen ruokaan ja vitamiineihin. Voileipä tippuu lattialle -annat sen koiralle. Kaikesta ei tarvitse vääntää vitsiä, mutta toisaalta huumori voi olla myös voimavara. On hyvä tiedostaa että optioita positiivisen asenteen tiedostamiseen löytyy ympäriltämme jatkuvasti ja niistä pienistä asioista sen omaksumisen harjoitteleminen on varmasti helpointa aloittaa. Ja niistä pienistä jutuista se iso kokonaisuus jälleen alkaa rakentua.

Valoisaa perjantai-päivää sinulle!

Kuvat: Kerttu Pylvänäinen/ Modernisti kodikas

Lähde: Hyvä Terveys 4/2010


 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *