Vuodessa on muutama sellainen ajanjaksoa, jolloin alkaa eniten uusia alkuja. Yksi niistä on juuri parhaillaan käsillä, syksy nimittäin. Joskus uutta alkua seuraa toinen uusi alku. Mitä näiden alkujen välillä sitten oikein tapahtuu ja mistä ne johtuvat, on ihan pohtimisen arvoinen juttu.

Hyvinvointi on kuin domino-efekti. Ja ei, en puhu nyt täytekekseistä vaan siitä miten hyvät asiat seuraavat toisiaan. Kun pyrkii syömään monipuolisesti ja terveellisesti, olo on energisempi. Kun liikkuu omaan vireystilaan sopivalla tasolla säännöllisesti, mieli piristyy ja olo on jälleen energisempi. Edellisten seurauksena nukahdat luultavasti illalla helpommin ja samalla unenlaatu kohenee. Kun huomaat konkreettisesti nämä positiiviset vaikutukset omalla kohdalla, haluat myös todennäköisesti pitää niistä kiinni. Kuulostaa simppeliltä.

Mutta missä kohtaa sitten piilee se uuden alun kompastuskivi? Jos minulta kysytään, niin olen melko varma että siinä kohtaa kun alkaa vaatia itseltään liikaa ja tekee yhtäkkiä liian suuria muutoksia. Kirsikkana kakun päällä alkaa verrata itseään muihin.

Modernisti kodikkaan Kerttu kirjoitti osuvasti blogissaan kotipositiivisuudesta ja vaikka Kertun näkökulma olikin kotiin ja sen sisustukseen liittyvä, niin mielestäni kotipositiivisuuden ydinajatus sopii hyvin myös hyvinvointiin. ”Hyväksymme erilaiset kodit ilman arvostelua ja tavat elää niissä...Kotipositiivisuus on sellaiseen ympäristöön sopeutumista, jossa kodin asukkaat voivat hyvin.”

Kun hyväksyy ja tuntee itsensä, osaa tehdä omaan elämään istuvia, hyvinvointia edistäviä valintoja. Niistä pienistä valinnoista muodostuu tasapainoinen kokonaisuus, joka kestää elämänvaiheiden heilahtelut, kesäloman, vuodenvaihteen, syksyn ja jokaisen arkipäivän. Kun vaadit itseltäsi juuri sopivasti, se ei tunnu uhraukselta tai siltä että jäät jostakin paitsi, etkä todennäköisesti seilaa ääripäästä toiseen. Miksi juoda vihersmoothieta vain sen vuoksi että se on terveellistä, jos se maistuu omassa suussa kamalalta? Tai miksi juosta itsensä henkihieveriin mäkitreeneissä vain sen vuoksi että naapurikin tekee niin. Jos et tykkää siitä mitä teet, eikä se tuota sinulle edes jälkikäteen endorfiinien muodossa hyvää oloa, niin onko siinä loppujen lopuksi mitään järkeä? Ei ole mikään ihme, että uusi alku tyssää ensimmäiseen flunssaan ja tekee mieli lyödä hanskat tiskiin.

Kuka sitten loppujen lopuksi päättää ja määrittelee mikä on sopivaa, riittävää tai millä korkeudella kynnys on? Ympäristö luo varmasti omanlaisensa paineet, oli sitten kyse kodin sisustuksesta tai hyvinvoinnista. Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan tunne meidän omaa elämää ja arkea paremmin kuin me itse. Miksi siis ottaa paineita hyvinvoinnista naistenlehtien sivuilta, tai siitä mitä naapuri tekee, kun tavoitteena on päästä juuri meille itselle sopivaan lopputulokseen. Eihän  tarkoitus ole viihtyä naapurin elämässä, vaan ihan siinä omassa.

Ehkä uuden alun voisi määritellä kokonaan uusiksi. Jospa se tarkoittaisikin koko paletin uudelleen pyöräyttämisen sijaan pieniä konkreettisia asioita jotka lisäävät intoa ja motivaatiota. Sen sijaan että vaadit itseltäsi tiukkuutta tai rajoitat itseäsi, voit innostua ja haastaa itseäsi, ja saada sitä kautta uutta inspiraatiota. Jos sisustus uudistuu kausittain sohvatyynyillä, niin ehkä se voi tarkoittaa hyvinvoinnissa vaikka uuden jumppatunnin, lenkkipolun tai reseptin testaamista. Ja hei, on ihan ok todeta jälkikäteen oliko se kivaa vai ei. Sitä kautta varmasti vahvistuu myös mikä on se sinulle sopiva juttu.

Välillä elämässä on vaiheita jolloin liikunnalle jää vähemmän aikaa, tai se on kevyempää. Eikä se ole yhtään sen vähäpätöisempää. Päinvastoin! On silkkaa fiksuutta osata kuunnella kehoaan. Kun tunnet itsesi, sinun on helpompi löytää juuri sinulle sopivat tavat. Jos liikunta tuottaa sinulle hyvää oloa, mutta ajankäyttö on sinulle haaste, voit merkitä liikuntahetket kalenteriin. Jos olet oikeasti väsynyt, niin voit jäädä silloin hyvällä omallatunnolla kotiin lepäämään. Jos väsymys on puolestaan sitä sorttia että tarvitaan pieni potku takamukseen, niin kilauta vaikka kaverille ja lähdette yhdessä reippailemaan. Tiedän että ei ole arjen hässäkässä aina helppoa tunnistaa mitä se sisäinen kello vireystilasta milloinkin huutelee. Teemme kuitenkin päivittäin valintoja ruokakaupassa, jääkaapilla ja vapaa-ajalla oman aktiivisuuden ja ajankäytön suhteen. Yksittäisinä ne ovat pieniä hippusia, mutta yhdessä ne muodostavat ison kokonaisuuden, elämäntavan. Jokainen fiksu valinta vie sinua eteenpäin ja niistä yksittäisistä asioista ne domino-palikat ja -efektit juuri syntyvät.

Kaikessa informaatiotulvassa ei ole aina helppoa pitää päätä kylmänä ja olla ottamatta paineita. Joskus tasapainon löytäminen käy kuin itsestään. Joskus siihen puolestaan vaaditaan kasvukipuja, kokemuksen syvä rintaääni tai uusia alkuja. Mutta muista että sinä itse päätät loppujen lopuksi sen, millä korkeudella kynnys on. Haluatko kompastua siihen vai loikata sen yli? Jos uusi alku näyttää jo lähtökohtaisesti miinakentältä, niin haluatko oikeasti lähteä sille tielle? Uskon että kun asiat pitää riittävän simppelinä ja tekee sitä mikä tuottaa itselle hyvää oloa ja mieltä. Viettää aikaa niiden ihmisten kanssa kenen seurassa oikeasti viihtyy ja vaatii itseltään juuri sopivasti, niin silloin päästään pitkälle. Ja silloin kun ei vaadi itseltään liikaa, ei tule paineita ja alkaa usein tapahtua. Positiivisia asioita nimittäin.

Kuvat: Kerttu Pylvänäinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *