”Aikuiset ovat kekseliäitä estämään lapsen liikkumista!” 

Tämä Arja Sääkslahden lausuma lause on jäänyt mieleeni. Mutta onko se tosiaan totta?

”Älä juokse!”

”Varo ettet kaadu!”

”Älä kiipeä!”

Äkkiseltään kuulostaa siltä että me aikuiset olemme melko tylsiä tyyppejä. Onhan meillä toki vanhempina velvollisuus asettaa kieltoja ja rajoituksia lapsille, mutta ovatko ne aina tarpeen? Ajattelepas omalle kohdalle, että olet kiipeämässä keittiön yläkaapilta lempparisuklaata ja kuulet taustalta tiukan komennon: ”Nyt alas sieltä ja heti!” Niinpä niin, tylsältähän se kuulostaa. Suorastaan epäreilulta!

Jos ei oteta huomioon todellisia vaaratilanteita, niin voisimmeko asettaa sanamme jotenkin toisin? Antamalla esimerkiksi vaihtoehdon kiellon sijaan, herätämme lapsen mielenkiinnon ja myönteisen suhtautumisen liikkumiseen. Resepti on yksinkertainen: karkeamotoriset- eli liikkumistaidot kehittyvät parhaiten silloin, kun lapsi saa olla aktiivinen ja liikkua monipuolisesti ja riittävästi. Kuitenkin leikinomaisesti, ilman suorituspaineita. Liikkumiseen ei ole ala- eikä yläikärajaa ja oikeus siihen kuuluu kaikille.

Kuva: Kerttu Pylvänäinen

Mitä kotona sitten saa tehdä, on jokaisen perheen täysin oma asia ja sitä tietysti kunnioitetaan. Kehottaisin kuitenkin pohtimaan millainen oma suhtautuminen on kotona liikkumiseen. Sanotaan että leikki on lapsen työtä ja liikunta on lapselle myös leikkiä. Saako meillä hyppiä sohvalla? Voiko sohvatyynyt levittää lattialle? Saako tehdä temppuratoja sisällä? Voitte vaikka sopia yhdessä lasten kanssa pelisäännöt mitä meidän kotona saa tehdä ja mitä ei ja miksi.

Ei pureuduta nyt sen tarkemmin terveyden riskitekijöihin, joita liikkumattomuus aiheuttaa. Me aikuiset rajoitamme lasten liikkumista useimmiten turvallisuuteen vedoten. Oletkos koskaan miettinyt, että mitä paremmat liikkumistaidot lapsella on, sitä vähemmän hän todennäköisesti kolhii ja satuttaa itseään arkisissa tilanteissa? Kun lapsi kasvaa ja kehon mittasuhteet muuttuvat, on uusien taitojen oppiminen myös hitaampaa. Liikunnan positiiviset vaikutukset ulottuvat myös laajemmalle. Lapsen itsetunto vahvistuu samalla, kun hän saa kokea onnistumisia ja saa myönteistä palautetta omasta tekemisestään. Keskittymiskyky kehittyy, tarkkaavaisuuden suuntautuessa omaan liikkumiseen. Liikunnan avulla lapsi oppii myös pitkäjänteisyyttä, koska taitojen kehittyminen vaatii toistoja, toistoja ja toistoja. Rohkaisen myös käyttämään arkipuheessa rohkeasti eri käsitteitä. Jos pieni lapsi oppii näyttämään missä on nenä tai napa, niin totta vie hän oppii nimeämään samanikäisenä muutkin kehonosat. 

No voiko näitä taitoja sitten harjoitella kotona tai tarvitaanko siihen valmentajaa? Perusliikkumistaitoja voi todellakin harjoitella kotiympäristössä ja valmentajaksi riittää ihan tavallinen aikuinen. Esimerkiksi metsässä, epätasaisessa maastossa liikkuessa tasapainotaidot kehittyvät huomaamatta. Tai kotiin yhdessä kasatulla temppuradalla voi vaikka hyppiä lattialla sohvatyynyjen yli, harjoitella yhdessä kuperkeikkaa, tasapainoilla penkkien päällä jne. Kotiympäristössä voi liikkua välillä auton sijaan kävellen tai pyöräillen. Kyse on arkiaktiivisuudesta, niistä samoista asioista joilla voit itse aikuisena lisätä liikettä päivään. Lapsi oppii samalla, että liikkuminen kuuluu arkirutiineihin ja ”minkä nuorena oppii...” 🙂 Meidän aikuisten omalla esimerkillä ja sanavalinnoilla on valtava vaikutus siihen, miten lapset suhtautuvat liikkumiseen ja omiin taitoihinsa. Ei kuitenkaan paineita! Tämä(kään) ei ole tähtitiedettä!

Yhdessä puuhaten, leikkisästi kisaillen, positiivisessa ilmapiirissä liikkuen, kehuja säästelemättä. Heittäydy itsekin rohkeasti mukaan ja anna mielikuvitukselle vauhtia. Siinä oiva resepti liikkumiseen ja hups! – huomaat hengästyväsi itsekin samalla.

Voisiko vaikka tänään iltapalapöydästä liikkua iltapesulle hyppien kuin kenguru?

Miltä kuulostaisi kieltojen sijaan:

”Kävele!”

”Nyt tarkkana!”

”Kiipeä alas!” tai ”Harjoitellaan yhdessä!”

P.S. Neuvokasperhe.fi sivuille on koottu monipuolisesti tietoa ja ideoita   lapsiperheille. Sieltä löytyy myös näppärästi mm.pähkinänkuoressa eri-ikäisten lasten kehitysvaiheita, vinkkejä ruutu-aikaan jne.

Miten teidän kotona liikutaan ja miten siihen suhtaudutaan?

2 thoughts on “Taipuuko koti temppuradaksi?

  1. Olipas ihana postaus, Riikka! Kesäaikaan temppuratoja syntyy kotiin vähemmän, kun ulkona pääsee liikkumaan niin hyvin, mutta talvella ja sadesäillä olohuone saattaa muistuttaa enemmän hoplopia kuin rentoutumistilaan 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *